Eräänä toukokuun päivänä kirjailija, toimittaja Tommi Melender kuvaajineen vietti päivän Sunilassa. Melender laati laajaa juttua Kotkasta ja nimenomaan Sunilasta Image-lehteen. Koska olin Pro Sunila -yhdistyksen puheenjohtajana yksi haastatelluista, sain jutun nähdäkseni etukäteen. Juttu ilmestynee tällä viikolla.
Juttuun on haastateltu myös Suomen johtaviin muuttoliikkeen tutkijoihin lukeutuvaa Timo Aroa, joka uskoo, että etätyön yleistyminen antaa toivoa sellaisille alueille, jotka ovat saaneet viime vuosikymmeninä siipeensä. Kun päivittäinen liikkuminen kodin ja työpaikan välillä ei enää olekaan arkea eniten määrittävä tekijä, asuinympäristön viihtyisyys, väljyys ja asumisen edullisuus alkavat vetää puoleensa.
Aron mukaan Kotka kuuluu niihin maakuntakeskuksiin, joilla on momentumia: ”Kaupungin vain pitäisi osata pelata korttinsa oikein”. Olennaista on työpaikkojen ja palveluiden lisäksi kaupungin omaleimaisuuden hyödyntäminen.
Sunilan asuinalue on yksi osa Kotkan omaleimaisuutta. Aron mielestä on kummallista, ettei kaupunki ole nostanut Alvar Aaltoa ja hänen arkkitehtuuriaan paremmin esiin kuten ovat tehneet Seinäjoki ja Jyväskylä.
Jotta etätyöläisen arkeen siirtyvät pääkaupunkiseutulaiset voisivat löytää Sunilan funkistalot, Kotkan pitäisi Aron mielestä sisällyttää ne kertomukseensa. Hän huomauttaa, että ihmiset eivät voi kiinnostua sellaisesta, jonka olemassaolosta he eivät tiedä.
Helsingistä Kotkaan on henkisesti pitempi matka kuin fyysisesti. Henkistä etäisyyttä olisi pystyttävä lyhentämään. Heinäkuussa eläkkeelle jäävän kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen johdolla Kotkaan tehty erikoispuistojen upea verkosto on ollut jo pitkään parasta pr:ää kaupungille. Sen lisäksi historiastakin olisi vielä paljon ammennettavaa.
Menu
