Kotkalainen Liisa Puustinen törmää työssään myös vääriin uskomuksiin. Puu ei pidä leikkaamisesta, mutta voi hyötyä ja toipua siitä, kun toimenpide tehdään oikein.
Metsuri ja arboristi (puidenhoitaja) eivät ehkä ole joka tytön toiveammatteja, mutta kotkalainen Liisa Puustinen on molempia. Ainakin yksi syy, miksi hän hakeutui alalle, oli äitinsä kesämökki Miehikkälässä. Lomillaan hän mietti, että mökkiä ympäröivälle tiheälle metsälle olisi kiva osata tehdä jotain.
– Metsurikoulussa opetettiin kaatamaan puita, arboristikoulussa opetettiin, miten säästää niitä, Liisa Puustinen kuvailee kahta samanlaista, mutta myös erilaista ammattiaan.
Arboristikoulussa Puustinen oppi myös näkemään paremmin luonnon monimuotoisuuden ja sen tärkeyden. Arboristin tehtävänä on miettiä, miten saadaan samaan aikaan ihmiselle viihtyisää ja turvallista ympäristöä, mutta niin, että luonnon monimuotoisuus, luontoarvot ja tulevaisuuden maisemat huomioidaan. Arboristi työskentelee yleensä rakennetussa ympäristössä käsitellen yksittäisiä puita tai puuryhmiä. Työhön kuuluu puiden istuttaminen, leikkaaminen, poistaminen/säilyttäminen, puiden kuntoarviot ja puiden kasvuolosuhteiden parantaminen.
– Puita ei voi parantaa. Ne hoitavat itse itsensä, jos niillä on voimaa resursseja. Ihminen voi auttaa puuta parantamalla sen olosuhteita.
Arboristin tunnettava puun biologia, puulajit ja niiden ominaisuudet, mutta myös kääpälajit. Käävillä on oma tärkeä roolinsa ekosysteemissä.
KUVATEKSTI: Liisa Puustinen haluaa hoitaa puita niin, että ne ovat vanhoinakin ympäristölleen turvallisia.
”Huvin vuoksi
ei puita
pidä leikata.”
LIISA PUUSTINEN
– Toimenpiteiden tarpeellisuus riippuu puu- ja kääpälajista sekä puun kasvupaikasta ja ympäristön turvallisuudesta: leikataanko, poistetaanko, seurataanko vuosittain vai tarvitseeko tehdä yhtään mitään. Liisa Puustinen törmää joskus vääriin uskomuksiin. Ihmiset saattavat ajatella, että puu on vaarallinen, koska se on iso.
– Pelkkä suuri koko ei tee puusta vaarallista vaan huono kunto. Kuntoarvio on monen asian summa: on arvioitava juuristo, kasvualusta, runko, haaraliitokset, latvus, aiemmin tehdyt toimenpiteet, lahottajasienet, Puustinen luettelee. Hän kehottaa miettimään tarkkaa, milloin suuri ja vanha puu kannattaa kaataa. Se on nopeasti poistettu, mutta erittäin vaikeasti korvattavissa. Satavuotiasta jalopuuta ei kannata poistaa vain siksi, että se varjostaa tai roskaa. Myöskään pystyyn kuollutta puuta ei kannata automaattisesti hävittää.
– Kelottunut mänty on erittäin upea ja harvinainen näky.
Puustisen mukaan kannattaisi ylipäänsä miettiä, voisiko kaadetun puun rungon osan jättää lahoamaan ja hyödyttämään luontoa joko tolppana tai maapuuna, esimerkiksi takapihalla metsän tai pellon reunassa. Toisen väärän uskomuksen mukaan puu tykkää siitä, kun sitä leikataan paljon. Niin ei Puustisen mukaan ole, sillä leikkauspinta on aina haava. Kun oksia poistetaan oikeista kohdista, eikä liikaa kerralla, puu kestää sen kyllä.
– Leikkaaminen voi olla parasta tai pahinta, mitä puulle voi tehdä. Huvin vuoksi ei pidä leikata vaan vain se, mikä on tarpeen.
– Parempi on leikata puuta säännöllisesti ja vähän kerrallaan kuin paljon yhdellä kertaa.
KUVATEKSTI: Arboristin opinnoissa korostetaan työturvallisuutta. Ilman valjaita puuhun ei mennä.
Puustisen mukaan parasta on leikata puuta nuoresta lähtien säännöllisesti, jolloin vältytään joskus myöhemmin liian isojen oksien leikkaamiselta. Silloin saadaan pitkäikäinen ja turvallinen puu, joka on vielä vanhanakin hyväkuntoinen. Puun oikeanlainen leikkaaminen on siis ennakoimista: leikataan ennen kuin todellinen tarve on pahasti näkymissä.
– Puu on hyvin leikattu, kun tarpeelliset oksat on poistettu, mutta puu ei näytä leikatulta.
Nykyisin arboristin ammattitutkinto on osa puutarha-alan ammattitutkintoa. Puustinen valmistui arboristiksi Hyria Koulutus Oy:stä tänä syksynä ja toimii yksityisyrittäjänä toiminimellä Lissu Puu.
Ammattina arboristi on Suomessa melko uusi. Ensimmäiset arboristit valmistuivat vuonna 2000 ja nyt heitä on reilu 200 eri puolilla Suomea, mutta suurin osa Uudellamaalla, jossa arboristien työnjälki alkaa pikkuhiljaa näkyä.
Lisätietoja:
Lissu Puu
p. 045 182 3110
liisa.puustinen@gmail.com
