”Bisnesidea oli se, että joella on aina kivaa”

Yhteiset traagiset elämäkokemukset ja sitä seurannut yhteinen yrittäjyys ovat hitsanneet Aila ja Martti Jussi-Pekan tiiviisti yhteen.



Kymijoen matkailusta ei voi puhua ilman, että kertoo Aila ja Martti Jussi-Pekasta ja heidän yrityksestään Keisarin Kosket Oy:stä, jonka johdolla kymmenet tuhannet ihmiset ovat päässeet veneretkillä nauttimaan Kymijoesta, luonnosta ja sen koskien kuohuista.

– Kaikki tietävät, mitä me teimme, mutta kukaan ei tiedä, miten, Martti Jussi-Pekka sanoo.
Nyt sekin aukko tiedoissa on mahdollista paikata. Martti Jussi-Pekka on kirjoittanut kirjan Ikuisesti virtaava vesi. Omakustannekirjassaan Jussi-Pekka kertoo, mitä oli olla luontomatkailuyrittäjänä Kotkassa 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosikymmeninä ja mitä se yrittäjältä vaati.
Ainakin se vaati raakaa työtä ja ympäripyöreitä työpäiviä. Alkuaikoina Martti Jussi-Pekka oli yrittämisen ohella lisäksi työssä VR:llä.

– Emme me katkeria olleet. Onnellisina saimme yrittää, Martti Jussi-Pekka sanoo.

Mutta ilman tätä yrittämistä emme olisi selvinneet siitä kauheasta tragediasta. Uusi tekeminen vei ajatukset pois, Aila Jussi-Pekka sanoo.
Tragedialla hän tarkoittaa tietystikin syksyä 1988, jolloin Jussi-Pekkojen elämä pysähtyi: heidän molemmat poikansa ja kaksi tyttöä menehtyivät jäätyään henkilöautolla junan alle.

Suomi meloo vei joelle

Melontakärpänen oli puraissut jo muutamaa vuotta aikaisemmin ja Jussi-Pekat olivatkin tuttu näky Suomi meloo -tapahtumissa. Kotkalainen luontoaktivisti Ensio Huuhka oli heittänyt ilmaan ajatuksen siitä, että Kymijoelle pitäisi saada yrittäjä. Ajatus jäi Jussi-Pekkojen mieleen itämään ja kun perhetragedian jälkeen piti keksiä uutta tekemistä ja selviytymisstrategia, yritysidea alkoi pikkuhiljaa hahmottua.

– Meidän bisnesidea oli se, että joella on aina kivaa, Martti Jussi-Pekka sanoo.
Rautaisen kovaa luottoa Jussi-Pekkoihin yrittäjinä ei ollut, eikä yhteiskunnalta mitään apua koskaan tullutkaan. Ihan omin käsin ja rahoin Aila ja Martti Jussi-Pekka Munkkisaaren majan kunnostivat.
Onneksi oli kuitenkin Martin palkka VR:ltä ja myöhemmin eläke, joiden turvin pää pysyi pinnalla. Palkkaa yritys ei koskaan pystynyt maksamaan. Kaikki meni Munkkisaaren majan ja Kultaan kehittämiseen.

Ensimmäinen luopuminen

Vuodesta 1990 lähtien Jussi-Pekkojen elämä keskittyi jokeen. Ensimmäinen rupeama päättyi vuonna 2007, kun takki oli molemmilta aivan tyhjä.Olimme läpi puhki henkisesti ja fyysisesti.

Yrittämistä pitäisi tehdä isolla rahalla, eikä selkänahalla, Martti Jussi-Pekka sanoo.
Helsinkiläinen kalastusmatkailuyritys osti Jussi-Pekkojen yrityksen, mutta kun sydän ei ollut tekemisessä mukana, konkurssi oli edessä 2013.

Ehdotin Ailalle, että ostetaan maja takaisin, Aila sanoi, että ostetaan vaan, Martti muistelee.
Siitä alkoi toinen, nyt viisivuotinen jakso Kymijoella. Yksi jos toinenkin paikka oli rempallaan, mutta Jussi-Pekat halusivat pelastaa Munkkisaaren majan.

– Olimme ylpeitä, vaikka työ oli kovaa.
Munkkisaaren maja on ollut uudella yrittäjällä vuodesta 2018 lähtien.

Joen arvoa ei vieläkään ymmärretä

Jussi-Pekat harmittelevat sitä, että heidän työnsä Kymijoen luontomatkailun kehittämiseksi jäi kovin kesken. Hehän aloittivat yrittäjinä ja matkailun kehittäjinä melko iäkkäinä ja lähes tyhjästä.

– Kymijoki on Kotkalle ainutlaatuinen mahdollisuus luontomatkailun kehittämiseksi.

– Tämä ei ole ollut minun ja Ailan juttu, vaan koko kaupungin juttu. Asiaa ei mielestäni ole vieläkään ymmärretty, Martti Jussi-Pekka sanoo.
Koskipuiston rakentaminen viime vuosina on ollut hänen mielestään ensimmäinen konkreettinen teko.


Eija Anttila
Eija Anttila
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa