Ella Kurki: Olemmeko kesyttäneet sanat vai sanat meidät?

Pekka Pouta aiheutti myrskyn jakaessaan ajattelemattomia kommenttejaan internetin syövereihin. Pouta ihmetteli Twitterissä sukupuolen merkitsemistä englanniksi sosiaalisen median profiileihin (kuten she/her). Monet valaisivat häntä kyseessä olevan yleistynyt tapa osoittaa solidaarisuutta trans- ja muunsukupuolisia kohtaan. Sukupuolivähemmistöt kohtaavat syrjintää kaikkialla, mutta tämä korostuu maissa, joiden kielissä on eri persoonapronominit miehille ja naisille. Pouta ei varmasti osannut ennustaa twiittinsä aiheuttamaa reaktiota ja tietämättömyydellään nosti esille käyttämämme kielen ja sanojen merkityksen.
Kieli ei ole vain ajatusten ilmaisua tai kommunikaatiota varten. Se itsessään määrittelee rajat sille, mitä voimme ajatella ja miten kommunikoida. Englannin natiivipuhuja oppii jo lapsena sukupuolierottelun äidinkielensä kautta. Tutkimuksien mukaan sukupuolitettu kieli johtaa sukupuolitettuun ajatteluun, joka ylläpitää epätasa-arvoa yhteiskunnassa. Poudan kirjoitus paljasti suomen kielen tuoman etuoikeuden tässä kysymyksessä. Meidän neutraali ”hän” auttaa navigoimaan helposti tämän aiheen läpi, joten sukupuolen merkintä somen profiileissa saattaa vaikuttaa triviaalilta meille.

Kielen rakenne määrittää minkälaisia konnotaatioita yhdistämme eri sanoihin. Monet kielet luokittelevat substantiivit feminiineihin ja maskuliineihin, mikä vaikuttaa niiden käyttöön. Tutkija Lera Boroditsky kuvaili tätä TED-puheessaan keskittyessään silta-sanaan. Sana on saksaksi feminiininen ja saksalaisten kuvaillessa siltoja he käyttävät adjektiiveja kuten kaunis. Espanjaksi sama sana kuuluu maskuliineihin, jolloin sitä kuvaillaan esimerkiksi vahvaksi. Kielen rakenteella on siis suora vaikutus tapaamme kuvailla ja ymmärtää maailmaa ympärillämme.
Kielen kuvitellaan olevan vain käytettävissämme oleva kommunikointiväline, mutta sanat olivat olemassa ennen meitä, ja ovat siellä vielä meidän jälkeemme. Kielen ja kulttuurin avioliitto on osa elämääni päivittäin vaihdellessani kieltä englannin ja suomen välillä, ja usein huomaan olevani erilainen kielestä riippuen. Kulttuurimme on suorapuheinen, josta hyvä esimerkki on suoran verrokin puuttuminen englannissa viljellylle sanalle ”please,” joka kuvastaa englantilaista ylikohteliaisuutta.

Sanat eivät ole neutraaleja kokonaisuuksia, vaan niiden alkuperällä ja käytöllä on konkreettisia seurauksia. Vaikka olemme edellä tasa-arvossa persoonapronominien kannalta, meidän on mietittävä kielen vaikutusta ajatteluumme. Sukupuolipronomineista keskustelu ei ole vain ideologista hömppää, koska kieli määrittää kulttuuria, joka säätelee tapaamme elää.

ELLA KURKI
Kirjoittaja on lähtöisin Karhulasta ja opiskelee englantilaista kirjallisuutta yliopistossa Lontoossa.

Kymensuu
Kymensuu
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin