Ennakkoluuloton ajattelija on poissa

Veikko Rantamo


Kotkalainen yrittäjä ja urheiluvaikuttaja Veikko Rantamo on kuollut. Hän menehtyi vaikeaan sairauteen 15.7.2021 Kotkassa hoitokoti Koskenrinteessä 92-vuotiaana. Rantamo oli syntynyt 15.6.1929 Kymissä. Veikko Viktor Rantamon vanhempien tausta oli Pietarin suomalaisyhteisössä, josta hän muisti aina ylpeydellä mainita.


Rantamo tunnetaan ehkä parhaiten Rateko Oy:stä ja samaa nimeä kantaneesta lentopalloseurasta Karhulan Ratekosta, joka voitti 1970-luvun alkuvuosina kaksi Suomen mestaruutta (yhteensä viisi mitalia) ja yhden kerran Suomen Cupin.
Sydämeltään Veikko Rantamo oli yrittäjä. Ylioppilas-merkonomiksi lukenut Rantamo toimi Onni Vilkas Oy:n palveluksessa vuoteen 1957 asti, kunnes perusti serkkujensa kanssa monialayrityksen Rateko Oy:n (rautaa, terästä, koneita).

Öljykriisi

Yritys ajautui konkurssiin öljykriisin myötä 1974. Senmyötä kaatui myös Karhulan Rateko, jonka neljäs sija SM-sarjassa keväällä 1975 jäi maineikkaan lentopallonseuran viimeiseksi. Ratekon paikan SM-sarjassa peri Karhulan Veikot, jonne suurin osa Ratekon pelaajista siirtyi.
Karhulan Rateko peri SM-sarjapaikan Karhulan Kartolta kaudeksi 1968-69. Rateko Oy oli ostanut lentopallotoiminnan Popinniemen Ponnistukselta, jonne lahjakkaat Montosen veljekset olivat siirtyneet urheilemaan. Veljeksistä Heikki eteni aikanaan Suomen maajoukkueeseen ja sen valmentajaksi saakka.
Rantamo hankki seuraan muitakin lahjakkaita pelaajia muualta Suomesta kuten Risto Palosen Tampereelta ja Raimo Koskisen Kokkolan Jymystä sekä Ossi Pullin Lappeenrannasta. Pian alkoi olla kasassa karhulalainen dream team, joka alkoi hallita suomalaisen lentopalloilun ilmatilaa.

Ratekosta kasvoi 1970-luvun alkuun mennessä menestyvä yritys, jolla oli vientitoimintaa 24 maahan sekä tytäryhtiö Englannin Kempstonissa. Yhtiön autopesukoneet pitivät puhtaina niin New Yorkin John F. Kennedyn lentokentän bussit kuin Lontoon punaiset ikonit, kaksikerroksiset Routermasterit. KOP nimesi Ratekon malliyrityksekseen.
Öljykriisistä vauhtia saanut Ratekon konkurssi vuonna 1974 oli vedenjakaja yrittäjän elämässä. Kansainvälinen lama oli tyhjentänyt tilauskirjat yhdessä yössä, ja pankki laittoi mannekiininsa rahahanat kiinni. Yhtiön veloista tuli toimitusjohtajan ja pääomistajan jalkaan kahle, josta selviäminen vei 24 vuotta. Perheen elanto turvattiin pienimuotoisemmalla yritystoiminnalla ja yrittäjyyskurssien johtamisesta saaduilla tuloilla.

Mies, joka piti aina kaiken, mitä sovittiin

Ratekon lentopallojoukkueen kokoamisessa olennaista oli, että Veikko Rantamo tarjosi lentopalloilijoille myös työpaikan Rateko Oy:stä. Palkka juoksi, vaikka pojat olivat harjoituksissa, peleissä tai maajoukkuetehtävissä.

– Sehän oli nuorelle miehelle ihan paras paikka. Veikko Rantamo oli aivan loistava tyyppi, auttoi aina ja pelireissuille ja harjoituksiin pääsi aina, kuhan vain työt tuli hoidettua, kertoo Risto Palonen, joka hoiti Rateko Oy:ssä varastoa ja kustannuslaskentaa.

Raimo Koskinen muistelee myös erittäin myönteisesti Ratekon aikaansa.

– Minut koulutettiin esimieheksi. Vieläkin alkaa itkettää, kuinka hyvä paikka se oli.

– Veikko oli mies, joka piti aina kaiken, mitä sovittiin.
Blogissaan vuodelta 2017 Rantamo muistelee, että ”eri maiden suurlähettiläät ja Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto kävivät täällä. Kansainvälisiä otteluita riitti”.

Kuntaliitoksen kannattaja

Urheilullisen miehen rakkaita harrastuksia olivat myös koripallo, reserviupseeritoiminta ja kirjoittaminen. Koripalloseura Pekonipojat tuotti elinikäisiä ystäviä sekä ikämiesten Suomen mestaruuksia ja mitaleita. Sotilasarvoltaan Veikko Rantamo oli reservin kapteeni.
Rantamo oli luonteeltaan erittäin positiivinen, uusista asioista innostunut, ennakkoluuloton ajattelija, jolla oli ideoita.
Paikallisiin lehtiin syntyi yritystoimintaa ja talouselämää ruotineita artikkeleita, kolumneja ja mielipidekirjoituksia pitkälle eläkepäiviin saakka. 1980-luvulla Rantamo kuului Eteenpäin-lehden kirjoittajakaartiin: hänen kynästään syntyi niin reportaaseja kotkalaisesta yrityselämästä kuin satakunta Lasinpyyhkijä-kolumnia. Varsinkin kotikaupunkinsa Kotkan talousasioista Rantamo jaksoi kantaa huolta vuosi toisensa jälkeen.

Toisin kuin monet luulivat karhulalaisen Rantamon käyttövoimana ei suinkaan ollut kolmen K:n pakkoliitos. Hän saattoi olla jopa ainoa porvaripoliitikko Karhulassa, joka kannatti kuntaliitosta.

– Se oli periaatteessa myönteinen askel, mutta lähti vikaraiteille kotkalaisesta ylimielisyydestä, joka ei osannut arvostaa karhulalaista työläisidentiteettiä, totesi Veikko Rantamo 80-vuotishaastattelussaan kesäkuussa 2009 (Kymen Sanomat / Seppo Häkkinen).
Pöytälaatikkoon ja jälkipolvien luettavaksi jäi konkurssista kertovan romaanin käsikirjoitus, eräänlainen terapiateos ajasta, jolloin konkurssi oli enemmän häpeä toisin kuin nykyään.
Veikko Rantamo osallistui aktiivisesti paikalliseen vaikuttamiseen kaupunginvaltuutettuna. Hän toimi myös erilaissa luottamistehtävissä ja yhdistyksissä, esimerkiksi Kotkan Yrittäjät ry:n puheenjohtajana.

Eläkepäivillään aktiivinen mies ehti metsään sienestämään, liikkumaan monipuolisesti ja nauttimaan matkailusta perheen ja ystävien kanssa.
Veikko Rantamon ja Eila Tanin häitä vietettiin vuonna 1955. Lapsia perheeseen syntyi neljä ja lapsenlapsiakin myöhemmin kuusi.

Tämän kirjoituksen lähteinä ovat olleet muun muassa Veikko Rantamon poika Esa Rantamo, lentopalloilijat Risto Palonen ja Raimo Koskinen sekä toimittajat Jukka Vehkasalo ja Markku Espo.

Eija Anttila
Eija Anttila
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin