Juttu on julkaistu alunperin Kymensuu-lehdessä 3.2.2021.
Erkki Vuokila on sanaristikoiden laadinnassa Suomen paras ja arvostetuin. Helmikuun 20. päivänä tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun hänen laatimansa ensimmäinen ristikko julkaistiin. Vuokila oli silloin 13-vuotias, mutta sitä eivät (onneksi) ristikon ostaneet tietäneet.
Muun muassa Suomen Kuvalehden ja Iltasanomien ristikot ovat olleet vuosikymmeniä Vuokilan tekemiä.
– Kyllä tämän työn on oppinut, mutta aina kannattaa kuunnella kollegoja ja ratkojia ja pyrkiä parempaan. Sitä paitsi täydellistä ristikkoa ei vielä ole tehty, enkä sellaista edes tavoittele, Vuokila sanoo.
– Pidän tärkeänä, etten ikinä lähde laatimaan ristikoita halvoin keinoin. Laadintaa aloittaessa ei tiedä, kestääkö se 20 minuuttia vai 10 tuntia. Joskus hyvää jälkeä tulee mahtavan flow’n viemänä, joskus ei mikään tunnu onnistuvan.
– Kun olen nyt tehnyt kaksi yli 200-sivuista EVVK:ta (Erkki Vuokilan vuosikirja), siinä on pitänyt luoda kokonaisuus, joka ei toista itseään liikaa. Siis yksi hyvä ristikko ei riitä vaan niitä pitää olla 52.
Ristikkoharrastuksensa Vuokila peri isältään Yrjö Vuokilalta, jolla oli tapana töistä palattuaan heittäytyä sängylle ristikoita ratkomaan. Erkki kömpi kainaloon, jossa sai aina olla, ja kipinä ristikoihin syttyi.
Kymensuu-lehden joulukuun numerossa ilmestyi Vuokilan laatima jouluinen ristikko ja tässä lehdessä (takasivulla) seuraava, jossa on myös hieman paikallista twistiä.
Vuokila asuu Helsingissä, mutta on hänellä Kotkaankin tuntumaa ollut. 1970-luvun lopulla Vuokila oli intissä Kirkonmaassa ja alikessuna Kyminlinnassa.
Kymensuu-lehteen Vuokila liittyy siten, että hän opiskeli Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa samalla vuosikurssilla kuin tätä lehteä julkaisevan Kymenlaakson Pressipalvelun toimitusjohtaja ja lehteen urheilujuttuja kirjoittava Jorma Jyrkilä.
Vuokila valmistui metsänhoitajaksi, metsätieteilijäisänsä jalan jäljissä – koska ei muutakaan alaa keksinyt – mutta ei ole tehnyt päivääkään töitä sillä alalla. Sanaristikot olivat vieneet miehen sydämen jo aikapäiviä sitten ja Sanaris Oy -yrityksenkin hän oli jo perustanut opiskelun lomassa.
Erkki Vuokila, minkälainen on hyvä ristikko?
– Se sisältää mahdollisimman paljon yleistietoon luokiteltavaa sanastoa. Kirjaimisto on rikasta eikä välttämättä sorru tavallisimpien kirjainten runsauteen.
– Vihjeet ovat helpohkossa yleisristikossa aika suoraviivaisia, suurin osa ratkojista tykkää saada ristikon täyteen, mutta ei vaadi siltä kummoista visaisuutta. Ulkoasun selkeys ja persoonallisuus sitten kruunaa hyvän laadinnan.
Miten ristikon laatiminen alkaa?
– Hyvä ristikko on laadittu ajatellen lehteä, jossa se julkaistaan. Kymensuun ristikkoa varten tutkin vähän nettisivuja ja katsoin, millaiselle ja missä asuvalle väelle tätä tehdään.
– Tämän lehden ristikkoon nappasin pienen sanaleikin ja sijoitin pääkuvasta tulevat lauseet. Paljon muuta paikallista ei tähän tullut, mutta sanasto pysyi mielestäni rikkaana ja Heli Kärkkäinen toteutti ristikon nätisti.
Mikä ristikon laadinnassa on haastavinta/hauskinta/tylsintä?
– Haastavinta on osata välttää umpikujat tai palata niiltä suht pian eli tällöin pitää kumittaa valmista ristikkoa.
– Laadinta on suunnilleen hauskinta, mitä voi tehdä housut jalassa, joten olen unelmatyössäni. Aina kun tunnen onnistuneeni, tunnen suurta mielihyvää. Asiakkaidenkin kehut tietysti lämmittävät.
– Tylsintä on, että Sanaris Oy:n kaikenlaiset muut hommat vievät niin paljon aikaa laadinnalta. Vihjeiden teon ovat onneksi nykyisin monet piirtäjät oppineet, joten sitä on aiempaa vähemmän. Pidän periaatteessa kaikista töistäni, mutta päivän tunnit eivät vain tahdo riittää niihin kaikkiin.
Miksi olet halunnut tehdä työksesi ristikoita, etkä metsänhoitajan töitä?
– Menin sanomaan Arto Nybergissä joulukuussa, että mieluummin laadin kansalle hyviä ristikoita kuin tuhoan Suomen metsiä. Sain kipakkaa palautetta.
– En todellakaan tarkoittanut, että metsänhoitajat yleensä tuhoavat vaan että antaumukseni ja aikani eivät varmaan olisi riittäneet hoitamaan kumpaakin ammattia hyvin.
– Opiskelun loppuvaiheessa perustin tämän perheyrityksen vaimon ja isän kanssa. Nyt tuolloin 5-vuotias poikamme on oikea käteni ja palkkalistoilla on muutama ihminen sekä lisäksi kymmeniä freelancereita.
– Kurssikavereita viimeksikin tavatessa meillä oli mahtava yhteishenki ja arvostin kaikkia metsäalalle jääneitä sekä oman tien kulkijoita ja sain itse suurta arvostusta.
Mitä harrastat?
– Musiikki on ehdoton ykkösharrastukseni. Toimistolla soi aina ja tykkään myös itse riimitellä ja sävellelläkin.
– Katson paljon tv-sarjoja ja leffoja sekä kaikkea sekalaista työtä tehdessäkin. Olen siis multitaskaaja.
– Vaimon kanssa nautimme myös matkailusta ja tuttujen tapaamisesta (kunhan korona hellittää), kävelyretkistä, mökkeilystä meren rannalla, hyvistä aterioista ja tietenkin seuraamme tiiviisti neljän ihanan pojantyttären kehitystä. Oma tyttäremme on ainakin vielä lapseton.
