Maahanmuuttajatarinoita osa 5
Fatima Abal Naddaf on kotoisin Syyriasta, Aleppon kaupungista. Suomessa ja Kotkassa hän on asunut nyt viisi vuotta ja saanut äskettäin myös Suomen kansalaisuuden.Suoraan sanoen tästä olen haaveillut pitkään, rauhallisesta elämästä. Nautin näistä hetkistä, Fatima Abal Naddaf sanoo istuessaan kotkalaisen kerrostaloasuntonsa olohuoneessa, josta on näkymä kirkkopuistoon.
Hänen tyytyväisyytensä ymmärtää hyvin, sillä lähes koko aiemman elämänsä hän on joutunut pakenemaan sotaa. Kotimaastaan hän joutui lähtemään pommitusten vuoksi Libanoniin vuonna 2013. Sitä ennen kolmekymmenvuotinen oleskelu Irakissa oli päättynyt samasta syystä.
Siitä huolimatta, että hänen neljä lastaan asuvat eri maissa – kolme Ruotsissa ja yksi Yhdysvalloissa, mies menehtyi Irakissa – Fatima viihtyy Kotkassa hyvin.
– Olen saanut täällä kavereita ja ystäviä. Olen sopeutunut jopa kylmiin talviin ja olen ystävä myös pitkien öiden kanssa, sanoo herkästi hymyilevä Fatima.
Libanonissa YK tarjosi hänelle varsin pian mahdollisuutta lähteä pakolaisstatuksella Suomeen. Sivistynyt Fatima tiesi Suomesta jo tuolloin paljon. Hän oli ottanut selvää yhteiskunnallisista asioista ja tavoista ja tiesi, että suomen kieli on erittäin vaikea. Hän otti mielellään paikan vastaan.
Kielimuuri onkin ainoa hankala asia Fatimalle uudessa kotimaassaan. Suomen kieltä hän ei ole oppinut, mutta auttavalla englannilla hän pärjäilee. Paljon matkustelleena ja avoimena ihmisenä hän kulttuurieroista huolimatta on sopeutunut mielestään hyvin Suomeen.
Kirjat jäivät Syyriaan
Kotimaassaan Syyriassa Fatima Abal Naddaf aloitti arabiankielisen kirjallisuuden opinnot, jotka hän päätti maisterin tutkintoon Libyassa. Kirjoittaminen on ollut hänelle rakasta lapsesta asti. Harrastus muuttui aikuisena kirjailijan työksi.
Hän on kirjoittanut sekä runoja että lyhyttä ja pitkään proosaa. Hän harmittelee sitä, että suuri osa hänen kirjoistaan jäi Syyriaan, josta lähtö oli niin nopea, ettei mitään tavaroita ehtinyt ottaa mukaan.
– Haluan kiittää sekä isääni että äitiäni siitä, että minusta tuli kirjailija. Isä kannusti aina lukemaan ja äiti kirjoittamaan. He olivat molemmat luku- ja kirjoitustaidottomia.
Fatima ei osaa selittää, minkälaista on olla kirjailijana kaukana kotimaastaan. Runot syntyvät nopeasti hetken kuvina ja oivalluksina. Romaanit vaativat paljon aikaa, keskittymistä ja omaa tilaa.
Romaani Suomesta
Tällä hetkellä Fatimalla on työn alla kaksikin romaania, joista toinen kertoo Suomesta maahanmuuttajan näkökulmasta, niin vaikeuksista kuin helpoista asioista.
Fatima Abal Naddafin tuorein julkaistu romaani, joka kertoo hänen kotiseudustaan, on juuri ilmestynyt Libanonissa. Romaani on niin tuore, ettei kirjailija itse ole saanut sitä vielä käsiinsä.
Toiveena hänellä on paitsi se, että pääsisi pian tapaamaan lapsiaan Ruotsiin (kaksi rokotusta on jo otettu ja hän odottaa todistusta) myös se, että hänen kirjojaan käännettäisiin suomeksi. Hänen ainoa motiivinsa on, että ihmiset voisivat lukea niitä.
Tämän jutun toimittajan auttoivat kielimuurin yli Hiwa Haghi Kotona täälläkin -hankkeesta sekä arabian ja kurdin kielen tulkki Aniz Shamdin.
