Ilkka Muurman: Mullinkosken kappeli

Lehtikuvassa vuodelta 1957 poseeraa Haminan Tarmon voittamaton viestijoukkue. Vasemmalla tulevaisuuteen katsoo olympiaurheilija Ilkka Auer, oikealla edesmennyt appeni Pauli Piispa. Kahta keskellä seisovaa juoksijaa kuvaaja on pyytänyt katsomaan suoraan kameraan.
Linssiin tuijottavat mailerit tulivat myöhemmin tunnetuiksi arkkitehteinä. Suursaaressa syntyneiden ja Haminassa varttuneiden Suomalaisen veljesten Timon ja Tuomon tunnetuin rakennus lienee Temppeliaukion kirkko. Minä taustoitan parhaillaan, onko kotitalomme veljesten suunnittelema.

Talon 1950-luvun lopulla rakentanut appeni ja veljekset olivat urheilijatovereita. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ei todista vielä mitään. Sain vihiä, että Pauli, Timo ja Tuomo olivat kavereita myös kilpakenttien ulkopuolella. Vaimoni Raine-veli muistaa istuneensa lapsena Timon Vespan kyydissä.
Varmaa on, että Suomalaiset ovat neuvoneet appeani talon sijoittelussa tontille. Mutta ovatko he osallistuneet itse talon suunnitteluun millään tavalla, jäänee arvoitukseksi.
Jotain samaa Temppeliaukion kirkossa ja kotitalossamme on. Molemmat on louhittu osittain kallioon. Onko tämä sattumaa?
Wikipedian mukaan vuonna 1956 arkkitehdiksi valmistunut 92-vuotias Timo Suomalainen on edelleen elossa. Pitäisikö minun soittaa hänelle? Arkkitehtitoimistossa on varmasti arkisto, josta vastaus kysymykseeni löytyisi.
Haminassa Suomalaisten suunnittelemia rakennuksia ovat nykyään hotellina ja ravintolana toimiva entinen poliisi- ja oikeustalo, sekä Ristiniemen ja Leirikankaan kappelit. Ymmärtääkseni poliisi- ja oikeustalon alin kerros, jossa putkat sijaitsivat, on myös louhittu kallioon.

Istun saunan jälkeen valoisalla kuistillamme ja katselen lumoutuneena vanhaa lehtikuvaa. Viestikvartetista huokuu elämänmyönteisyys ja tulevaisuudenusko. Noista nuorukaisista kuultaisiin vielä!
Kun kulautan Tsingtao-olutta pullosta kuivaan kurkkuuni, kuulen ulkoa puhetta.
”Sinuna rakentaisin kuistin tälle itäiselle puolelle”, mies sanoo. ”Aamuauringossa on mukava juoda aamukahvit, ja illan viileydessä saunan jälkeen maistuu saunaolut.”
Kuulen kahden miehen nauravan, mutta en näe pihalla ketään. Tarkistan Tsingtaon vahvuuden etiketistä ja jatkan juomista päätäni pyöritellen.
Aina kun istun Temppeliaukion kirkossa, tunnen jumalan läsnäolon. Sama tunne valtaa minut nyt, omalla kuistilla. Onko tämä sattumaa?
Kumoan loputkin Tsingtaot huiviini ja ristin tältä istumalta Popmuseonakin tunnetun kotimme Mullinkosken kappeliksi. Aamen.

Kymensuu
Kymensuu
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa