Kotkalaisen, Sunilasta kotoisin olevan entisen kokoomuspoliitikon ja nykyisen Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen muistelmateos Väistämättä ilmestyi pari päivää sitten. Häkämies tähtäsi kirjansa 60-vuotispäiviinsä, joka on ensi viikolla.
Teoksessaan Häkämies käy läpi aikuiselämäänsä, joka on vienyt vallan kabinetteihin ja maailmapolitiikan vaikutusvaltaisimpien henkilöiden kanssa samoihin päivällispöytiin puolustusministerinä, niin Afganistaniin, Yhdysvaltoihin kuin moniin muihinkin maihin. On siinä Sunilan pojalla ollut ihmettelemistä, kun hän sai kutsun lounastamaan entisen pääministerin Henry Kissingerin kanssa, kuten Häkämies tuo asian esiin.
Kirjasta löytyy myös paikallisesti kiinnostavia tapahtumia kuten E18-tiehankkeen toteuttamiseen tai Stora Enson Summan tehtaan lakkauttamiseen liittyvät tapahtumat silloin, kun Häkämies oli myös omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä. Sunilan tehtaan selviytymistä varmalta tuntuneelta lakkauttamiselta ei sivuuteta eikä liioin Kotkan entisen kaupunginjohtajan Henry Lindelöfin Kantasataman outlet -matkailuprojektikaan jää huomiotta.
”Sain ajatuksen, että jätän varsinaiset juhlat väliin ja
sen sijaan kirjoitan kirjan kokemuksistani ja minulle merkityksellisistä
ihmisistä. Minua kannusti myös muiden poliitikkojen ja päättäjien
esimerkki tulkita omaa aikaansa kirjan muodossa” Häkämies kirjoittaa kirjansa esipuheessa.
Häkämiehen teos avaa mielenkiintoisen ikkunan suomalaisen politiikan kiemuroihin.
Tällaisten kirjojen esipuhe ja myös jälkikirjoitus ovat mielenkiintoisimpia, koska niissä kirjoittaja yleensä perustelee tekemisensä.
Häkämiehen kirjan jälkikirjoitus on eräänlainen poliittinen testamentti tai päätelmät siitä, mihin kokoomus on menossa. Hän ei itse enää kaipaa millään tavalla takaisin politiikkaan, mutta haluaa omasta näkökulmastaan pohtia oman puolueensa, kokoomuksen, ja koko Suomen tulevaisuutta.
”Minulta on usein kysytty, kaipaanko takaisin politiikkaan. Vastaan aina ”ei”. Yksi iso syy siihen on se, että nykyisessä työssäni EK:ssa olen edelleen varsin lähellä sitä. Olen päivittäin tekemisissä yhteiskunnallisten
asioiden kanssa ja keskustelen niistä poliitikkojen kanssa. Varsinaista ikävää ei ole päässyt syntymään.”, Häkämies kirjoittaa.
Häkämiehen mielestä kokoomuksen seuraava puheenjohtaja on joko Antti Häkkänen tai Elina Valtonen.
-Ehkä tämä kirja on poliittinen testamentti tai ainakin päätelmiä siitä, mitä minun mielestäni pitäisi tehdä, asioita ja nuotteja tulevaisuuteen.
– Tämä osa oli varmastikin vaikein osa kirjaa. Historiahan on helposti tavoitettavissa.
”Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeimpien poliittisten päättäjien joukko on pieni. Se mahtuu tavallisen taksin takapenkille. Nämä ihmiset voivat kääntää Suomen suunnan, mutta silloin yhteistä ymmärrystä on oltava enemmän kuin tulostettua puhetta. Ja yhteinen ymmärrys, yhteinen missio, edellyttää rohkeutta eli sitä, että vastuullinen poliitikko pidättäytyy edes hetkittäin keräämästä aplodeja
omilta joukoiltaan.”
Muistelmateoksen kerrontatekninen ratkaisu on, että ajassa liikutaan edes-takaisin. Häkämies sanoo olevansa kiitollinen professori Martti Häikiölle, joka neuvoi, että ”älä sitten kirjoita, että synnyin Sunilassa vuonna 1961 ja niin edelleen, vaan kerro teemoista ja ihmisistä”.
Häkämies kirjoittaa suoraan, eikä väistele ikäviäkään asioita, mutta samalla hän kunnioittaa ihmisiä yli puoluerajojen: ystäviä on muissakin puolueissa, ja myös omasta puolueesta löytyy vastustajia. Muistelmien perusteella Häkämies on monesti ollut sillanrakentaja eri näkökantojen välillä, mutta toisaalta myös vähän kuin Jarkko Ruutu jääkiekossa: on parhaimmillaan nurkissa ahtaissa tilanteissa.
– Ajattelin kirjaa kirjoittaessani, että joku voi suuttua, mutta eihän tällaista kirjoittaessa voi meikata eikä peitellä, Häkämies sanoo.
Läpi kirjan Häkämies muistaa olla myös itseironinen: omat mokat hän tuo selvästi esiin, eikä itsetyytyväiselle pöyhkeilyllä ole näissä muistelmissa sijaa.
– Itseironia kuuluu varmaankin persoonaani. Tiedän kyllä poliitikkoja, nimeltä mainitsemattomia, jotka eivät voisi missään tilanteessa myöntää, että ovat tehneet jotain väärin.
Yleensä muistelmateoksissa tulee esiin jokin uutinen, aiemmin julkisuudelta piilossa ollut asia.
– Tosi vaikea sanoa, mikä se tässä kirjassa olisi. Kenties se on Sauli Niinistön ja Jyrki Kataisen nihkeät välit, joissa oli ikään kuin välimiehenä. En asetu kummankaan puolelle.
Kirjan monimerkityksellinen nimi Väistämättä on Matti Apusen keksimä. Apunen, juuriltaan myös kotkalainen, toimi Häkämiehen valmentajana kirjoitusprosessin aikana.
