Karhulan vanha puukoulu halutaan säilyttää

Rakenteita purettiin puukoulusta viime keväänä. Paljon säilytettävää ja purettavaa paljastui.

Karhulan vanhan puukoulun kohtalo on vihdoin edennyt luottamushenkilöiden käsittelyyn. Kaupungin kehittämisestä vastaavien virkamiesten mielestä puukoulu olisi hyvä korjata lastenkulttuurin ja nuorison käyttöön. Kotkan kaupunkirakennelautakunta saa asian käsiteltäväkseen ensi tiistaina.
Asiaa pohtineen työryhmän mielestä rakennus on mahdollista korjata terveeksi ja terveelliseksi, mutta se edellyttää varsin täydellistä perinnerakentamisen saneeraushanketta, jonka kustannus on vähintään uudisrakentamista vastaava, todennäköisesti 10—20 % korkeampi.
Muita mielekkäitä korjausvaihtoehtoja ei ole. Rakennusta ei voi pidempään säilyttää korjaamatta, muuten korjattavaa rakennetta ei enää jää. Puukoulun korjattavuusarvion perusteella rakennukseen voi jäädä vielä vaurioituneen materiaalin poistamisen ja korjaamisen jälkeenkin riski siitä, että jotakin aiemmin herkistymistä aiheuttaneesta mikrobista jää jäljelle. Tämä saattaisi estää altistuneiden palaamisen rakennukseen.
Puukouluun ei kuitenkaan olisi siirtymässä sen aiempia käyttäjiä. Koulukeskuksen aloittaessa toiminnan tarvitaan opetuksen järjestämiseen ylimenokaudella, 2—4 vuodeksi, koulukeskukseen valmistuvien tilojen lisäksi luokkatiloja yhdeksän (yhteensä n. 600 neliötä). Opetustoimen vanhojen altistusten ja oireilujen johdosta tätä tilatarvetta ei nähdä voitavan tyydyttää korjatun puukoulun tiloilla.

Maakunnallisesti arvokas
Rakennuksen katsotaan olevan maakunnallisesti arvokas. Se on osa Karhulan kulttuurihistoriaa, ja tekee näkyväksi teollisen taajaman kehitystä kauppalaksi ja keskukseksi. Puukoulu on arkkitehtuuriltaan kiinnostava, ja se luo toisaalta lämminhenkisen ja sympaattisen, toisaalta ryhdikkään ja juhlavan lisän Karhulan keskustan kaupunkikuvaan.
Puukoulun säilyttäminen merkitsee mahdollisuutta antaa esimerkkiä rakennusten ja oman historian arvostuksesta myös muille vanhojen rakennusten omistajille. Kaupungin valinnat asiassa viitoittavat suuntaa yleisemminkin.
Vanhoja arvokkaita puurakennuksia on vähän. Oikein korjattuna ja ylläpidettynä ne ovat kuitenkin pitkäikäisiä ja terveellisiä rakennuksia. Rakennusten korjaaminen on myös niiden elinkaaripäästöjen kannalta edullista. Jos rakennuksen korjaushankkeeseen lähdetään, hankkeen mahdollisuudet tukirahoitukseen ja myönteiseen julkisuuteen tulee hyödyntää mahdollisimman laajasti.
Rakennuksen käyttäjiksi ja vuokranmaksajiksi voivat tulla kulttuuritoimi ja nuorisotoimi. Rakennuksen luonne ja sijainti mahdollistavat myös kysyntää yhteisökäytölle. Rinnakkainen yhteisökäyttö on mahdollista sikäli, kuin tilojen pääkäyttäjien toiminnan ja yhteisöjen tarpeet ovat aikataulullisesti, tilaturvallisuuden ja muiden seikkojen osalta yhteen sovitettavissa.
Rakennuksen selkeä tilarakenne mahdollistaa erilaisia käyttöjä tarpeiden muuttuessa. Rakennuksen säilyttäminen luo mahdollisuuksia ja näyttäisi tukevan kaupunkistrategian tavoitteiden toteutumista paremmin kuin purkaminen. Korjaaminen kasvattaa kaupungin investointitaakkaa, ja on kestävää taloudenpitoa vain, mikäli rakennuksella on käyttöä.

Asiaa valmistelleen kaupunkikehitysjohtajan Markku Hannosen mielestä vanhat rakennukset ovat ylläpidettyinä pitkäikäisiä ja terveellisiä rakennuksia. Rakennusten korjaaminen on myös niiden elinkaaripäästöjen kannalta edullista.
Jos rakennuksen korjaushankkeeseen lähdetään, hankkeen mahdollisuudet tukirahoitukseen ja myönteiseen julkisuuteen tulee hyödyntää mahdollisimman laajasti. Rakennuksen käyttäjiksi ja vuokranmaksajiksi voivat tulla kulttuuritoimi ja nuorisotoimi. Rakennuksen luonne ja sijainti mahdollistavat myös kysyntää yhteisökäytölle.
Rinnakkainen yhteisökäyttö on mahdollista sikäli, kuin tilojen pääkäyttäjien toiminnan ja yhteisöjen tarpeet ovat aikataulullisesti, tilaturvallisuuden ja muiden seikkojen osalta yhteen sovitettavissa.
Puukoulun perusteellisen peruskorjauksen kustannuksien on arvioitu olevan 110—120 prosenttia uudisrakentamisen kustannuksiin verrattuna. Tämä tarkoittaa peruskorjauksen hintahaarukaksi muodostuvan 2 750—3 000 €/ bruttoneliömetri, jolloin peruskorjauksen kokonaiskustannukset ovat arviolta 4 262 500—4 650 000 euroa.

Paikallista historiaa
Vahvuutena koulurakennuksella on sen merkitys paikallishistoriassa ja asukkaiden muistissa. Puukoulu luo Karhulan keskukseen ajallista syvyyttä. Rakennus on kaupunkikuvassa näkyvällä ja hyvin saavutettavalla paikalla, ja se on ympäristössään kiinnostava, ryhdikäs, lämminhenkinen ja vaikuttava rakennus.
Heikkoutena koulurakennuksessa on sen huono kunto, joka vaatii kattavaa peruskorjausta, mikäli rakennus säilytetään. Peruskorjauksen kustannus muodostuu vähintään uudisrakentamista vastaavaksi tai jonkin verran korkeammaksi. Heikko kunto estää nykyisellään rakennuksen käytön.
Mahdollisuutena on säilyttää puukoulu nykyisille ja tuleville sukupolville korjaamalla se käyttöön. Korjaushankkeella on mahdollista näyttää esimerkkiä ja luoda kaunista, inspiroivaa ympäristöä sekä innostaa muita merkittävien vanhojen rakennusten omistajia huolehtimaan omista rakennuksistaan. Mahdollisuutena on voittaa kaupungille myönteistä mielikuvaa julkisuudessa ja säilyttää yksi harvoista Karhulan vanhan rakennuskannan yksilöistä.
Korjattu puukoulu voi kasvattaa Karhulan vetovoimaa asuinympäristönä. Rakennuksella on käyttömahdollisuuksia sekä paikallisyhteisöjen parissa, että hyvää saavutettavuutta ja persoonallista ilmettä tarjoavana kaupungin palvelukohteena.

Tuleeko käyttöä?
Uhkana on se, että rakennusta ei saada eri syistä johtuen kunnolla käyttöön korjauksen jälkeenkään, jolloin investointi jää osin turhaksi. Syitä voivat olla käyttäjien tai asiakkaiden pelot rakennuksen epäterveellisyydestä.
Riskinä on myös, että korjausta ei tehdä riittävän perusteellisesti, ja korjauksessa rakennukseen vielä jää jotakin materiaalia, joka voi laukaista herkistyneen ihmisen sisäilmaoireen. Muu vähäisen käytön riskitekijä on kaupungin palvelurakenteen keskittäminen harvoihin kohteisiin sekä mahdollisten käyttäjien vähentyminen muun muassa yhdistysten ikääntymisen ja vähenevän aktiivisuuden myötä.
On myös mahdollista, että tilat eivät kohtaa kaikkien mahdollisten käyttäjien tarpeita. Vähäinen käyttö voi vähentää rakennuksen ylläpitoa ja lisäksi rakennuksen pääomakustannukset eivät tule katetuksi käytön kautta. Riskinä on edelleen, että rakennusta ei ylläpidetä sen rakenteellisten vaatimusten mukaisesti, ja talo pääsee uudelleen huonoon kuntoon.

Eija Anttila
Eija Anttila
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin