Kun vaalit lähenevät, politiikan tikkanuolet alkavat sinkoilla normaalia tiuhempaan tahtiin. Kymenlaaksossa puhutuin yhteiskunnallinen teema on ollut ratalinjaus. Mennäänkö Kotkan vai Kouvolan kautta?
Kirjoitin jo viime numerossa, että eteläkymenlaaksolaista elinkeinopolitiikkaa ei kannatta hirttää ratoihin. Vaikka kaikki menisi kuten Strömsössä (mitä suuresti epäilen), kuokka menee maahan aikaisintaan 2050-luvulla ja sitä ennen pitää tehdä paljon, muutoin muuttoliike Kouvolasta, Kotkasta ja Haminasta tyhjentää maakunnan niin täydellisesti, että ei enää paljon ole väliä, mistä juna kulkee, vai kulkeeko mistään.
Kunnallinen tai maakunnallinen edunvalvonta on asiakokonaisuus, joka hallitaan eteläisessä ja läntisessä Suomessa heikosti. Pohjoinen ja itä osaavat vaatia ja ruikuttaa menestyksellisellä tavalla muuta Suomea paremmin. Syy on historiassa. Sotien jälkeen itä ja pohjoinen olivat todella köyhiä ja Urho Kekkosen vaatimiin valtiollisiin elinkeinotoimiin oli todella tarvetta.
Takavuosina eteläkymenlaaksolaisia hämättiin vaalien alla sillä, että eräs näkyvä poliitikko keräsi muista puolueista joukon, joka vaati ratalinjauksiin vauhtia. Touhu sai yllättävän paljon julkisuutta ottaen huomioon, että tuloksia ei ollut käytännössä ollenkaan. Suurin virhe edunvalvonnassa tehdäänkin, jos luullaan, että se on kovaa huutoa ja päättävien tahojen ankaraa kritisointia. Joidenkin huonosti kohdelluiden ihmisryhmien etujen ajamisessa kova mökä voi toimia, mutta ei silloin, kun kyse on kaupungeista, maakunnasta tai yrityksistä.
Aktiivinen pitää silti olla. Ennen kaikkea pitää oppia tuntemaan päätöksentekijät ulkopuolella oman kunnan. Liian usein luullaan, että koko Suomi tuijottaa ”meidän juttuamme”, vaikka voi hyvin olla niin, että aihepiiristä ei ole edes kuultu niiden keskuudessa, jotka asiasta päättävät.
Takavuosina Helsingissä toimi varsin aktiivisesti lähinnä yrityselämästä leipänsä saanut ryhmä, jolla oli eteläkymenlaaksolainen tausta. Myös kaupungin virkamiesjohto osallistui sen toimintaan. Postin Jukka on urhoollisesti koettanut pitää joukkoa kasassa, mutta aika moni alkaa jo olla työurallaan loppusuoran mies tai peräti eläkeläinen.
On hyvin tärkeää, että kuntien virkamiesjohto verkottuu ja ”osaa liikkua kalustetuissa huoneissa.” Apujakin siihen varmaan saa ihan korvauksetta niiltä, jotka ovat lähteneet työn perässä Helsinkiin, eteläkymenlaaksolaiset ovat tunnetusti taustastaan ylpeitä. Ja muitakin malleja on. Olen pannut merkille Pyhtään pitkään jatkuneen kehitystyön ensin Olli Nuuttilan ja nyt Jouni Ehon johdolla. Oli oiva idea napata toimittaja Jari Korkki Pyhtään pelaavaan kokoonpanon. Jari on nuoresta iästään huolimatta kansakunnan tuntema arvostettu toimittaja, joka tuntee niin sanotusti kaikki.
Kuntien johdolta kysyn, olisiko aika perustaa uudelleen ”Kotkan (tarkoittaa myös Haminaa ja Pyhtäätä) tytöt ja pojat”, verkottumisen neuvonantajaryhmä?
Kirjoittaja on kirjailija ja Varsinais-Suomen maakuntajohtaja.
