”Vihdoinkin. Vihdoinkin se iski tajuntaani kuin kanuunankuula: olin työtön, keski-ikäinen, vailla korkeampaa koulutusta hääräilevä ja jokseenkin yhteiskunnan rattailta tippunut nainen, jonka pitäisi tehdä elämälleen jotain järkevää ja hyvin pian.”
Näin aloittaa karhulalaissyntyinen Kikka (Kirsi) Seppä teoksensa Ei mitään pikku naisia (Like 2021). Se on hänen tarinansa pukeutumisneuvojamestarina ja oman yrityksen vetäjänä, mutta myös aloittelevana kirjailijana, hevosnaisena ja Pipsa-koiran omistajana, kun kysymys siitä ”mikä minusta tulee isona?” seurasi häntä vuodesta ja ammattikokeilusta toiseen. Vastausta hän ei tiedä vieläkään, mutta ajatuksia ja haaveita tulevaisuudesta on.
Takana loistava tulevaisuus
Juuri valmistuneena pukeutumisneuvojamestarina Kikka Seppä näki edessään loistavan tulevaisuuden, mutta eihän siinä sitten hyvin käynyt. Tarina ei missään vaiheessa kääntynyt menestykseen, vaan oli pikemminkin surkeaa alusta loppuun, kunnes lopulta nuupahti kokonaan kasaan.
– En voinut kuvitella, että tuosta matkasta tulisikin selviytymistarina silpputuloineen, asumistukineen, ase ohimolla ja löyhä hirttosilmukka kaulassa.
– Näin siitäkin huolimatta, että olin saanut haalittua kasaan kohtalaisen mukavan ansioluettelon. Olin toiminut osastopäällikkönä, myymäläpäällikkönä, yrittäjänä, klubiemäntänä, opettajana,
luennoitsijana ja kirjoittanut pari kirjaakin. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan auttanut minua pyrkimyksissäni.
Oppaina vahvoja naisia
Kahden pukeutumisoppaan julkaisemisen jälkeen hän alkoi kirjoittaa kirjaa hapuilustaan tai kuten hän itse sanoo häröilystään.
– Olin jo kokeillut kaikenlaista, mutta mistään ei ollut isoa uraa. Koko ajan on ollut tunne kuin karkkikauppa olisi auki.
Oppaakseen matkalla kohti omaa itseään Kikka Seppä löysi historiasta yksitoista vahvaa, rohkeaa ja viisasta naista, edelläkävijää ja uudisraivaajaa.
– Heidän tarinansa vaikuttivat minuun syvästi. Samalla minusta tuntui, että sain itsekin tukea omille, välillä ristiriitaisillekin ajatuksilleni, ja että nuo huimapäiset naiset kannustaisivat minua jatkamaan eteenpäin etsiessäni itseäni – ja paikkaani maailmassa.
Oppaina ovat olleet muun muassa kuningatar Hatshepsut 1400-luvun Egyptistä, bysantin keisarinna Theodora, kirjailija George Sand, Emmeline Pankhurst, Laura Cereta, Cassandra Fedele, Peggy Guggenheim, Petronella van der Moer ja Aino Aalto.
Ainon jalanjäljillä
Aino Aalto inspiroi Kikka Seppää erityisesti. Eräällä konkreettisella tavalla hänen ja Aino Aallon elämät ovat kulkeneet samoja jalanjälkiä, eri vuosikymmenillä tosin.
Kikka Seppä oli lukion jälkeen 1980-luvun lopulla kesätöissä Ahlströmin tehtaalla Karhulassa, jossa Aino Aalto työskenteli suunnittelijana 1930-luvulla.
”Sitten sydämeni jättää lyönnin väliin, kun tajuan, että olen kulkenut samoista ovista Ainon kanssa. Sillä siinä prikulleen samassa paikassa Karhulan tehtailla olen minäkin ollut tsupparina. Samassa paikassa, missä Aino työskenteli suunnittelijana. – – –
Se muuttuukin hetkessä merkittäväksi paikaksi työhistoriassani. Eipä käynyt mielessä viedessäni viestejä Kartongilta Sahakoneosastolle tai mopatessani lattioita pääkonttorilla, että kiillottelenpa tässä suurnaisten ja -miesten jalanjälkiä.”
Kikka Sepän viimeisin valinta elämän karkkikaupan hyllyltä on opiskelu Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistuu kulttuurituottajaksi ensi vuonna. Hän toivoo, että tulevaisuuteen liittyy lisää kirjoittamista ja vaikkapa hevostapahtumien tuottamista.
Kikka Seppä
- syntynyt Karhulassa 1967
- ylioppilas Hakalan lukiosta 1986
- opiskelee kulttuurituottajaksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa
- aiemmat koulutukset: artesaani, yo-merkonomi ja vaatetusalan erikoisammattitutkinto/ pukeutumisneuvojan koulutus
- julkaissut aiemmin kaksi tietokirjaa pukeutumisesta
- harrastukset: hevoset ja ratsastus vuodesta 1975, samoilu metsissä ja merenrannoilla Pipsa-koiran kanssa
- koti Roihuvuoressa, mutta viettää suuren osan ajastaan Karhulassa
