Korkeakosken kalatie on toiminut reilut viisi vuotta. Tavoitteena on ollut ennen kaikkea, että lohi löytäisi tiensä kalaportaita pitkin kosken yläpuolelle lisääntymään. Niin ei ole käynyt toivotulla tavalla.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry on seurannut kalojen nousua kalatiehen vuosittain.
– Lohen osalta odotukset olivat suuremmat. Taimenia on noussut paljon paremmin.
– Kyllähän tämä on ollut pettymys, sanoo vesistötutkimuspäällikkö Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:stä.
Vain kymmenen prosenttia lohista , jotka nousevat Korkeakosken haaraan, jatkavat matkaansa kalatietä pitkin kosken yläpuolelle. Alkuperäisenä tavoitteena oli 90 %.
– Jos puoletkin saisimme nousemaan, olisimme tyytyväisiä.
Vuosi 2019 oli poikkeus. Silloin lohta nousi Korkeakosken kalaportaaseen enemmän kuin aiempina vuosina yhteensä, yli 200 kappaletta.
Raunio ei tiedä kaikkia syitä, miksi lohet eivät portaisiin nouse. Kosken alapuolella olevalla vapaa-ajankalastuspisteellä hän ei usko olevan vaikutusta.
– En usko, että siitä olisi hirveästi haittaa lohen nousulle. Sen sijaan joen virtaamilla merkitystä todennäköisesti on.
Raunio ei kuitenkaan ole valmis heittämään pyyhettä kehään.
– Vielä on tehtävissä asioita. Tänä vuonna käytimme aitaa ohjaamaan kaloja toivottuun suuntaan. Myös lisävesitys lisää kalatien houkuttelevuutta.
Kymijoen alimmissa padoissa on kolme kalatietä, joita pitkin kaloilla on mahdollisuus nousta patojen yläpuolisille alueille. Kaksi näistä sijaitsee Langinkosken haarassa Koivukoskella ja yksi Korkeakoskenhaarassa.
Raunion mukaan Korkeakosken yläpuolista kalojen määrää on pyritty kasvattamaan siirtämällä Korkeakoskenhaarasta vapakalastuksessa saatuja ja vapautettuja kaloja padon yläpuolelle.
Korkeakosken kalatie on ollut valtion hanke, joka oli aikanaan kansallisen kalatiestrategian kärkihankkeista. Tuolloin odotettiin, että emokaloja nousisi kutemaan jopa tuhansia. Korkeakosken kalatiestä uskottiin tulevan Suomen suurin kalojen määrällä mitattuna.
