Talvi on mahtavaa aikaa liikkua luonnossa. Etenkin näin joulun korvilla erilaiset heijastinpolut tai kynttiläreitit ovat elämyksellisiä ja tuottavat paljon iloa pakkasen paukuttaessa puita. Mikäs vielä mukavampaa, kuin talvisen luontopolun jälkeen nauttia kuumat glögit porukalla. Aika moneen porukkaan kuuluu myös se nelijalkainen karvahaalari, joka kulkee aina mukana. Mutta löytyykö koirille omaa joulupolkua? Lähden ottamaan asiasta selvää oman karvahaalarini, toimitusassistenttini Pipsan kanssa.
Tapaan asian tiimoilta Niina Miinalaisen, Marja Kurkelan ja Hanna Hyvärisen, Kotikulman koirat -Facebook-ryhmän ylläpitäjät ja perustajajäsenet. Perustajajoukkoon kuuluu myös Katja Eskelinen, joka ei haastattelupäivänä päässyt työkiireiden vuoksi paikalle.
Mukana menossa on luonnollisesti ainakin osa ryhmän nelijalkaisista perustajista: Niinan kiinanharjakoirat Lissu 5 v. ja Zulu 7 v., Marjan bulmastiffi Matti 5 v. ja landseer Mimmi 7 kk, sekä Hannan pitkäkarvainen saksanpaimenkoira Perro.
Treffit Kumparepuistossa
Kumparepuisto on koko kaupungin kohtaamispaikka, joten sinne mekin olemme sopineet treffit. Puisto muodostuu kumpareista. Kesäisin kumpareet ovat nurmikkoa, talvisin mitä parhaimmat laskettelurinteet. Tuntuu hullulta, että vielä nelisenkymmentä vuotta sitten puisto oli jotain ihan muuta, nimittäin koko kylän kaatopaikka. Kumparepuiston synnyn taustalla onkin ympäristöongelma, joka piti ratkaista. Hommiin pääsi 1980-luvun alkupuolella nuori juuri virkaansa astunut kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen. Kaatopaikkaa alettiin maisemoida.
Niin kuin monet muutkin Kotkan kaupungin puistot, myös Kumparepuisto on rakennettu saastuneelle, teollisuudelta vapautuneelle alueelle. Tänä päivänä niin Kumparepuisto, Sapokan vesipuisto, kuin Katariinan meripuistokin tekevät kaupunkilaisten olohuoneen virkaa ja vielä enemmänkin, ne ovat kansainvälisesti palkittuja, upeita ja taitavasti rakennettuja puistoja. Aika ylpeä voi kaupunkilainen puistoistaan olla, niistä olisi esimerkiksi monelle muullekin kaupungille. Sen minkä ihminen on saastuttanut, voi se myös korjata.
Kumparepuiston parkkipaikan vieressä on pieni koirapuisto. Siitä lenkkimme alkaa. Koirien joulupolun lisäksi haluan selvittää, mikä tämmöinen mahtava koirarinki oikein on. Innokkaat koirat eivät oikein meinaa pysyä talvipöksyissään ja pienimuotoista riehuntaakin on ilmassa. Pakkasella koirilla tuntuu aina olevan yksi ylimääräinen vaihde. Ja se ei ole se hitain.
Saavumme melko riehakkaana porukkana Höyterinpohjaan. Silloin kun vielä oli jäitä joka talvi, lähdettiin Höyterinpohjasta suksimaan kohti Kesäniemen majaa auringon timanttien kimallellessa hangella. Tai no, välillä kyllä ihan kaameassa räntäsateessakin. Majalla odotti kuuma mehutarjoilu ja pumppernikkeli, makeasti kuorrutettu vaaleanpunainen kahvileipä, joka maistui taivaalliselta hiihtoretken lomassa. Mustaan kirjaan kirjoitettiin huolella oma nimi ja hiihdetty kilometrimäärä. Meidän kilometrimäärämme puolestaan tallentuu älypuhelimen terveysäppiin. Niin ne ajat muuttuvat.
Jutustelua Höyterinpohjassa ja lumoutuminen ”uimakallioilla”
Parkkeeraamme rannan tuntumaan kaislikon eteen. On se meri jäässä nytkin. Pakkanen huurustaa puiden oksat hopeanharmaiksi. Aurinko alkaa jo taipua metsänreunan taakse. Alamme juttelemaan koirista ja ryhmästä. Miten tällainen koiraryhmä oikein syntyi? Naisten äänestä kuuluu innostus heidän kertoessaan.
– Kaikki sai alkunsa, kun ryhmän ”äiti”, Niina, muutti Pyhtäältä seudulle ja alkoi tiedustelemaan, olisiko täällä koiraryhmää, sellainen kun oli ollut Pyhtäällä. Marja lähti koirineen lenkeille mukaan ja sitten myös Hanna ja Katja. Varsinaisesti ryhmä laitettiin tulille keväällä 2021 ja alettiin järjestää yhteislenkkejä Facebookissa. Alussa lähtikin aika paljon porukkaa mukaan lenkeille. Ryhmään voi liittyä Facebookissa, jossa ryhmän sivuilla ilmoitellaan lenkeistä ja tapahtumista.
Onko lenkeille tulijoille jotain ohjeistusta?
– Kaikkia pitää kunnioittaa ja olla ystävällinen. Jos jonkun koira on tottumaton ryhmälenkkeihin ja vaikka haukkuu tai on levoton, niin jatkamme lenkkiä rauhassa eteenpäin, ja annamme omistajan ja koiran tottua tilanteeseen. Kukaan ei ala neuvoa, ellei sitten joku nimenomaan kaipaa neuvoja. Jokaisen koira kun on erilainen, eri rotuinen tai -ikäinen. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle.
– Ryhmässä emme oleta, että lenkillä pitäisi heti käyttäytyä moitteettomasti. Tilanne saattaa olla ihan uusi ja koira voi aluksi olla isossa porukassa vähän hämillään. Lenkille onkin hyvä tulla vaikka ihan vaan opettelemaan muiden koirien kanssa olemista. Mutta sellainen sääntö on, että omistajan tulee hallita koiransa, toisten koirien iholle (karvoille) ei mennä, sekä annetaan tilaa jokaiselle koiralle (ja omistajalle). Pidetään turvavälit. Pyritään tekemään sen pituinen lenkki, että koirat saavat rauhassa tottua tilanteeseen ja toisiinsa.
– Joka kerta meillä on ollut tyytyväinen ja rauhallinen seurue lenkin päätyttyä. Kunhan vain itse ollaan rauhallisia ja edetään koko ajan, huomaavat koiratkin, että tämä on turvallista ja kivaa. Pelkoja on voitettu ja pennut ovat saaneet arvokasta sosiaalistamista, mikä on tosi tärkeää pentuvaiheessa. Ja tietysti tässä tutustuu uusiin ihmisiin ja lenkkipolkuihin. Uusia ystävyyksiäkin on solmittu, niin koirien kuin ihmistenkin, siitähän se yhteislenkki-ideakin lähti.
Koirat alkavat liikehtiä siihen malliin, että päätämme jatkaa matkaa metsäistä polkua pitkin kohti uimakallioita. Ei niiden virallinen nimi ole ”uimakalliot”, mutta sellaisiksi niitä kuulee kutsuttavan. Joskus kauan sitten ovat kuulemma Otsolan muksut pyöräilleet joka kesä metsän läpi, eväsleivät ja mehut repussa, uimakallioille uimaan, pelaamaan korttia ja viettämään yhdessä aikaa, sitä mitä nyt muksut kaikkein mieluiten kesäisin tekevät.
Uimakallioilta aukeaa näkymä Östringinlahdelle. Näky on pysäyttävä. Jäämme ihailemaan jäistä merta, sitä ainoaa oikeaa merta. Auringonlaskun purppuransävyt värjäävät taivaan. Koiratkin alkavat rauhoittua. Uimakallioilla taitaa olla sellainen vaikutus, eikä vain lapsiin ja koiriin, vaan myös kaikkiin, jotka näkevät purppuransävyt taivaalla ja jään pinnasta nousevan usvan.
Koirien joulupolku
On aika lähteä kotiin päin. Pieni koiraporukkamme suuntaa kulkunsa takaisin kohti Kumparepuistoa. Mitenkäs muut tapahtumat? Onko Kotikylän koirilla muunlaista toimintaa kuin lenkit? Kyllä kuulemma on.
Etenkin Katja on järjestänyt näyttelytreenejä. Katjalla on hyvää kokemusta niistä, ja myös koirien kouluttamisesta.
Entä pitääkö osata jotain, jos haluaa tulla mukaan koiransa kanssa näyttelytreeneihin?
– Ei tietenkään. Sinnekin tullaan opettelemaan ja tutustumaan muihin koiriin. Kaikissa meidän yhteisissä tapahtumissamme tehdään asiat hyvänmielen juttuina, ja sellaisina ne tullaan jatkossakin tekemään, sanovat naiset painokkaasti yhteen ääneen.
Lenkkimme lähestyy loppuaan. Nyt koirat hölkkäilevät kuka mitenkin rauhallisesti, tyytyväisen näköisinä, yhtenä laumana. Sekalaisen seurakuntamme riehakkuudesta ei ole enää merkkiäkään. Ja aivan totta, on aivan hurjan hyvä mieli yhdessä tekemisestä ja kauniista talvipäivästä. Parituntinen metsässä on tehnyt tehtävänsä.
Entäs se koirien joulupolku? Siitähän me Pipsan kanssa lähdettiin ottamaan selvää.
– No totta kai meillä on koirien joulupolku, sanovat Niina, Marja ja Hanna.
– Valaistu koirien joulupolku järjestetään jouluviikolla Kumparepuistossa. Kaikki koirakot ja miksei muutenkin koiranmieliset ovat tervetulleita lenkille, glögille ja piparille. Odotamme kovasti, että näemme monta iloista hännänheiluttajaa siellä ihmistensä kanssa.
Tämä kuulostaa nyt todella hyvältä. Sinne mekin aiomme suunnata Pipsan kanssa. Koirien joulupolulle.
Koirien Joulupolku 20.12. klo 17.30–19
Tapahtuman Facebook-linkki: (Koirien Joulupolku | Facebook)
Paikka: Kumparepuisto
Tietoa tapahtumasta: Puistopolku avoinna kaikille koirakoille, miksi ei myös ilman koiraakin.
Ilmoittautumiset tapahtumaan viimeistään 17.12 mennessä, jotta osataan varata piparia ja glögiä sopivat määrät.
Tervetuloa jouluiselle lyhyelle polulle nauttimaan lämpimät glögit karvakavereiden seurassa ulkotulien valaiseman polun varrella.
Muistetaan turvavälit ja tullaan vaan terveinä paikalle.
Järjestäjä:
Kotikulman koirat
Ryhmän Facebook-linkki: kotikulman koirat . ( Otsola, Mäntykangas ja Ristinkallio, no koko Kotka ) | Facebook
KIKKA SEPPÄ
Kirjoittaja on toimitusharjoittelussa Kymensuu-lehdessä.
