Entinen ammattikalastaja Esa Hedin hakee mereltä nykyään vain keittokalat omiksi tarpeikseen. – Kaunissaaressa minulla on rauha ja vapaus, hän sanoo.
Saaristolaisvene Lenita lipuu taas kerran Pyhtään Kaunissaaren laituriin. Entinen ammattikalastaja Esa Hedin (68) nousee veneestä, laskee lepuuttajat sen kupeelle, ettei vene hakkaa tuulessa laituria vasten ja köyttää Lenitan siansorkkasolmuilla kiinni tolppiin.
Vaikka Hedin ei ole enää aikoihin suunnannut veneellään ulapalle kokemaan rysiä, hän ei aio jättää kotisaartaan.
– Minulle on paikka varattuna sukuhaudasta Kaunissaaren omalta hautausmaalta, hän sanoo.
Apaja jään alla
Summassa vuonna 1968 veistetty, 11 metriä pitkä Lenita on seissyt viimeiset kesät enemmän laiturissa kuin halkonut laineita.
Kolme vuosikymmentä kestäneen ammattimaisen kalastamisen loppumisesta Hedin syyttää hylkeitä, jotka veivät kaloja pyydyksistä ja repivät rysät.
Kalastuksen jatkaminen olisi hänen mukaansa vaatinut hylkeenkestävien, kymmeniä tuhansia euroja maksavien push up -rysien hankkimista.
– En ikävöi yhtään sitä, kun vedettiin paljain käsin verkkoja jään alta tai sitä, kun kiskottiin 30 metrin syvyydestä verkkojen painoina olleita ankkureita ylös. Se oli raskasta työtä ja toimeentulo jäi niukaksi, Hedin totea
Nykyään hän käy kalassa enää ainoastaan omiksi tarpeikseen.
Keittokaloja suuremmasta saalista ei ole enää edes väliksi.
Kellokortin kahle
Esa Hedin on asunut miltei koko ikänsä isoisänsä reilu vuosisata sitten rakennuttamassa talossa.
Isoisän jälkeen talon isännyys periytyi Hedinin isälle ja seuraavakin sukupolvi on pitänyt talon omistuksessaan.
Hedin kävi koulunsa ensimmäiset luokkansa Kaunissaaren koulussa, kunnes siirtyi sen lakkautuksen myötä jatkamaan opintietään Pyhtäälle. Hän valmistui aikanaan Kotkan ammattikoulusta puusepäksi ja työskenteli telakalla ja satamassa.
Hedin hankki Kotkasta asunnon, mutta matkasi aina vapaapäivinään ja lomillaan Kaunissaareen.
Viimein hän palasi kokonaan takaisin lapsuutensa kotiin.
– En löytänyt kaupungista sellaista työtä, missä olisin viihtynyt, Hedin kertoo.
– Minulle kellokortti oli kahle, kun taas saaressa saan olla itseni herra.
Pelloista metsäksi
Lypsykarjanpito Kaunissaaren Hedinin tilalla loppui kannattamattomana vuonna 1976.
Tilan saariniittyjen pellot ovat kasvaneet jo vuosikymmenten ajan metsää.
Lopetettuaan ammattimaisen kalastuksen Hedinistä tuli kotisaarensa kirvesmies ja ”mökkitalkkari.”
Nykyään jo eläkkeellä oleva Hedin myös vuokraa talonsa ”isoa tupaa” ja mökeiksi remontoimiaan aittoja Kaunissaaren kesäasukkaille.
Kaunissaaressa on Hedinin elinaikana asunut enimmillään noin 70 ihmistä ympäri vuoden. Nykyään saaressa asutaan seitsemässä talossa myös talvisin.
– Saari oli jo tyhjenemässä vakituisista asukkaista, mutta parin viime vuoden aikana tänne on muuttanut iäkkäämpää väkeä viettämään eläkepäiviään, Hedin kertoo.
Kesän myötä Kaunissaaren väkiluku moninkertaistuu mökkiläisten ja kesäasukkaiden myötä.
– Kesällä saaressa on elämää. Kun kauppakin aukeaa, niin kaikkia ostoksia ei tarvitse rahdata mantereelta saareen.
Onnea omissa oloissa
Esa ja Paula Hedin vihittiin avioliittoon yhdeksän vuotta sitten. Lavansaarelaista sukua oleva Paula asuu yhdessä Esan kanssa Kaunissaaressa. Pariskunnalla on myös kaupunkiasunto Kotkassa, missä he viettävät sydäntalvien kylmimmät viikot.
– Jos Paula ei olisi muuttanut kanssani saareen, meillä olisi nyt moderni etäsuhde, Hedin toteaa.
Parhaita hetkiä saaressa ovat hänen mielestään ne, kun hän istuu kesällä saunan jälkeen vaimonsa kanssa pihatuoleissa nauttimassa olutta ja katselemassa merelle.
– Olemme hyvin onnellisia omissa oloissamme.
Koko ikänsä työtä tehnyt Hedin ei kuitenkaan osaa olla jouten. Jos hän ei keksi muuta tekemistä, hän lähtee harventamaan metsää.
– Minusta raivaussaha käsissä on parempi kuin pelkästään istua kädet ristissä.
Teksti: Banja Media Oy
Kuvat: Juha Metso
Teksti perustuu Seura-lehden numerossa 39/2019 julkaistuun artikkeliin.
