Kotkan pojasta tehdään elokuva

Kimmo Muttilainen pitelee kädessään Kotkan poika -romaania, joka teki häneen lähtemättömän vaikutuksen 1990-luvun alussa.

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten ilmestyi kotkalaisen kirjailijan Marita Hauhian toinen nuortenromaani Kotkan poika. Varsinkin monet paikalliset äidinkielen opettajat lukivat tai luetuttivat romaania tunneillaan. Tuolloinkin nuorille suunnattuja romaaneja ilmestyi harvakseltaan. Ja tuolloinkin lukeminen oli enemmän tyttöjen kuin poikien juttu.

Kotkan poika iski monen nuoren, myös pojan, herkkään mieleen. Yksi heistä oli Kotkan Keskuskoulun 8. luokan oppilas Kimmo Muttilainen, joka odotti innokkaasti äidinkielen kaksoistunteja, koska tiesi, että äidinkielen opettaja Ulla Mauno lukisi toisen tunnin ääneen Kotkan poikaa.

– Kuuntelin kirjaa silmät kiinni ja kuvittelin tuttuja paikkoja, joihin tapahtumat sijoittuivat. Ja mietin, että tästä saisi hyvän elokuvan, Kimmo Muttilainen muistelee 90-luvun alkuaikoja.

Samanlaisia kommentteja Marita Hauhia on saanut romaanistaan vuosikymmenten aikana.

– Moni on sanonut, että sitä lukee kuin katsoisi elokuvaa, Marita Hauhia sanoo.

– Kirjoitan niin, että luotan lukijan mielikuvitukseen. Jätän lukijalle mahdollisuuden rakentaa mielessään oma tarinansa.

Nuorten aikuistumiseen liittyvät ongelmat ole muuttuneet miksikään

Ajatus omasta pitkästä elokuvasta hautui Kimmo Muttilaisen mielessä parikymmentä vuotta, elämä vei ammattilukion ja muutamien työpaikkojen jälkeen Kotkasta Ruotsiin, Helsinkiin, takaisin Kotkaan ja taas Helsinkiin ja uudestaan Ruotsiin, kunnes hän asettui perheineen Turkuun. Matkan varrelle mahtuu toimittajan töitä niin printti- kuin sähköisessäkin mediassa, kirja Arto Tolsasta, valmistuminen urheilutoimittajaksi ja medianomiksi, oma jalkapallolehti. Vuodesta 2019 hän on toiminut Liedon Pallon toiminnanjohtajana. Lisäksi Yle Puheella kuulee Muttilaisen otteluselostuksia.

– Viime vuonna aloin miettiä toimisiko Kotkan poika elokuvana vielä 30 vuotta ilmestymisen jälkeen.

Kauan Muttilaisen ei tarvinnut miettiä, sillä hän tajusi, etteivät nuoret ja nuorten aikuistumiseen liittyvät ongelmat ole muuttuneet miksikään. Siitä alkoi yhdessä kirjailija Marita Hauhian kanssa prosessi, jonka tuloksena elokuvakäsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis.

– Olin aina toivonut, että joku tarttuisi kirjaani ja tekisi siitä elokuvan. Uskon, että elokuva toteutuu, koska Kimmo Muttilainen on siitä niin innostunut ja täydellä sydämellä mukana.

Tekijät etsitään Kotkan-Haminan seudulta

Pelkäksi käsikirjoitukseksi Kotkan poika ei siis ole tarkoitus jäädä. Tavoitteena on, että kuvaukset olisivat ensi kesänä. Tänä vuonna järjestellään rahoitusta ja etsitään sopivat näyttelijät rooleihin.

Tarkoituksena on käyttää sekä kameran edessä että takana mahdollisimman paljon Kotkan-Haminan seudun omia tekijöitä ja harrastajia. Katseet kääntyvät muun muassa Kotkan nuorisoteatterin ja Karhulan työväennäyttämön suuntaan.

Elokuvan kuuteen päärooliin otetaan 16-18-vuotiaita nuoria. Myös aikuisrooleja elokuvassa on.

Erityisopettaja pääsi sisälle nuorten maailmaan

Marita Hauhia toivoo, että elokuvan myötä myös itse romaani saisi uutta tuulta alleen ja kustantajat kiinnostuisivat ottamaan siitä uusintapainoksia. Nyt romaania on vaikea löytää mistään.

Hauhia kirjoitti aikoinaan kuusi nuortenromaania, joiden todentuntuiseen maailmaan hän ammensi aineksia työstään laaja-alaisena erityisopettajana.

– Silloin näin, minkälaista nuorten elämä oikeasti oli. Kahdessa viikossa yli sata poikaa luokseni hakemaan tukea ja juttelemaan – viinasta, seksistä, tytöistä, tyhmistä vanhemmista, Hauhia kertoo.

Romaanissa kaikki tapahtumat ovat tavallaan totta, tapahtuneet jollekin, vaikkei paljastukaan, kenelle.

– Olen välittänyt nuorten tunteita heidän kasvaessaan ja etsiessään tietään elämässä.

Yhteistä kaikille romaaneille on toivo, ajatus siitä, että ongelmat voi aina ratkaista, eikä mikään ole ylivoimaista.

– Tavoitteeni on ollut pelastaa nuoria tarinoiden avulla, sillä valistamiseen ja saarnaamiseen en usko.

Eija Anttila
Eija Anttila
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa