Kotkan Ruusu soi komeasti

Rakkauden lumo on haihtunut ja arki koittanut Roosan (Marika Huomolin) ja Laurin (Kalle Kurikkala) elämässä. (kuva: Tommi Mattila)

Kotkan Ruusu, musiikkinäytelmän kantaesitys Kotkan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 4.9.2021. Käsikirjoitus Miko Jaakkola ja Tarja Rantaruikka, ohjaus Miko Jaakkola. Lavastus Lucie Kuropatová, pukusuunnittelu Anne Hannula. Kapellimestari ja musiikin sovitus Ari Ismälä.
Roosan roolissa Marika Huomolin, Ella Mustajärvi ja Lise Holmberg. Muissa rooleissa Miia Maaranen, Kari Kukkonen, Mirka Mylläri, Jarkko Sarjanen, Kalle Kurikkala, Osku Haavisto, Juho Markkanen ja Eeva Hautala.
Bändi: Ari Ismälä, Wiljami Salminen, Jonas Mäki/Marko Kuusela, Harri Heininen, Vesa Kuitunen, Sirkku Mantere/Terhi Ignatius.

Kotkan Ruusu -esityksellään Kotkan kaupunginteatteri osoittaa jälleen voimansa musiikkiteatterin tekijänä. Kun tarina kumpuaa kotkalaisuuden ytimestä ja live-bändin esittämä musiikki on sekoitus vanhoja klassikkoja ja vähemmän kuultua, ainekset hyvälle musiikkiteatteriesitykselle ovat kasassa. Tälle näytelmälle on helppo povata ja toivoa pitkään ikää.
Näytelmä saattaisi olla sovitettavissa myös Kairo-näyttämölle joskus myöhemmin. Silloin esitys olisi vielä enemmän ytimessä kuin nyt, Tukkukaupantalon naapurissa.

Myytti murenee

Tarja Rantaruikka on tehnyt erittäin ansiokasta työtä selvittäessään Kotkan Ruusuna tunnetun, viipurilaislähtöisen Rosalia Gurovitsch-Mäkisen henkilöhistoriaa. Näytelmä pyrkii katsomaan Kotkan Ruusu -myytin taakse ja onnistuu siinä hienosti: myytistä kuoriutuu verevän kaunis, tunteva ja omanarvonsa tunteva nainen, joka ei luhistu kovienkaan koettelemus alle.
Ja kyllä, Kotkan Ruusun maine parturiliikkeen takahuoneessa annettuine lisäpalveluineen kuihtuu katsojan silmissä sitä ohuemmaksi, mitä pitemmälle näytelmä etenee. Jäljelle jää satamakaupungin akkojen paheksuma ja kadehtima Roosa, joka on ylpeä siitä, että uskalsi rakastaa. Naisessa ei näy katkeruuden merkkiään, vaikka syitä olisi.
Kotkan Ruusu on esitys rakkauden voimasta ja myös sen haavoittuvuudesta.

Roosan valinta

1920-luvun Viipurissa, niin kansainvälinen kaupunki kuin olikin, uskontojen välistä rajaa ei sopinut avioliittoaikeissa ylittää. Juutalaisen Roosan rikos on rakastuminen ei-juutalaiseen mieheen, mutta se riittää merkitsemään hänet koko loppuelämäksi.

Puritaanisen ja ankaran isän johtama vanhoillinen perhe hylkää Roosan, eikä Roosan ikuiseksi uskomansa avioliittokaan kestä alkumeterjä pitemmälle. Kun vielä lapsikin otetaan yksinhuoltajaksi jääneeltä Roosalta pois, Roosalla ei enää ole mitään menetettävää ja hän lähteekin veljensä perässä Kotkaan, menneisyyden taakka mukanaan. Kotkan Pukimon perustaneen Mihail-veljensä tuella Roosa pärjäilee joten kuten.
Roosa ei koskaan mennyt uudelleen naimisiin, vaikka ihailijoita ja kosijoita lienee ollut parturiliikkeen ovella jonoksi asti. Roosan elämää eheyttävä kohokohta on, kuin aikuiseksi kasvanut tytär Nora saapuu selvittämään juuriaan äitinsä luokse. Roosa on ennen kaikkea äiti, vaikka hän ei äitiyden onnea juuri saanut koskaan kokea.

Kolme Roosaa

Näytelmän kerronnallinen ratkaisu on jakanut Roosan roolin kolmelle näyttelijälle: on nuori 20-luvun Rosalia Viipurissa (Marika Huomolin), sota-ajan ja 40-luvun Roosa Kotkassa (Ella Mustajärvi) ja vanhainkotiin lähtöään tekevä 60-luvun Roosa (Lise Holmberg).
Ratkaisu on perusteltu ja toimii hyvin, koska lauluvoimaa löytyy jokaisesta Roosaa näyttelevästä naisesta, ja toisaalta yhdelle näyttelijälle 40 vuoden aikajakson esittäminen uskottavasti olisi kova haaste. Näyttelijän vaihtuminen toiseksi tehdään reilusti katsojien edessä viestikapuloina matkalaukku ja pillisavuke.
Näytelmä kuljettaa katsojaa sujuvasti paikasta ja ajasta toiseen upeiden näyttelijäsuoritusten matkassa. On hienoa ja helpottavaa, että paikallisesta aiheesta huolimatta käsikirjoittajat ovat malttaneet olla mässäilemättä kotkalaisuudella ja pysytelleet kerronnassa riittävän yleisellä tasolla.

Uskomattomat sovitukset

Koko tämän komeuden kruunaa musiikki. Täytyy sanoa, että Ari Ismälä on kyllä jonkin sortin taikuri loihtiessaan jälleen aivan uskomattomat sovitukset näytelmässä esitettäviin kappaleisiin.
Ismälän harjoituttamien näyttelijöiden moniääninen laulu soi paikoin ihokarvoja nostattaneen komeasti. Marika Huomolin loisti Kairo-näyttämöllä Armi Aavikon roolissa ja yhtä heleästi ja raikkaasti tämä Kymen Konservatorion kasvatti laulaa myös Roosana.
Yksittäisistä laulunumeroista Lise Holmbergin tulkitsema Kotkan Ruusu on yksi näytelmän kohokohdista.
Roosan tarina ja sitä tukeva musiikki kulkevat käsi kädessä ja lomittain. Näyttelijät osaavat laulamisen lomassa myös viedä rooliensa tulkintaa eteenpäin.

Roosa (Ella Mustajärvi) on avannut parturiliikkeen Satamakadulla. Vierailevat sotilaat Kalle Kurikkala ja Jarkko Sarjanen. (Kuva Tommi Mattila)
On ilta, tähdet syttyy …. Kuusikymppisenäkin Roosa (Lise Holmberg) säilytti elämäilonsa, vaikkakin tummien reunusten kehystämänä. Laivapäällystöä taustalla: Kalle Kurikkala, Jarkko Sarjanen ja Osku Haavisto. (Kuva: Tommi Mattila)

Eija Anttila
Eija Anttila
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin