Suomalaisten suosikkilaji jääkiekko on nostanut päätään Kotkassakin aika ajoin, ja paikkakunnalta on ponnistanut huipputason pelimiehiä kuten juuri 17 vuoden ammattilaisuransa päättänyt Ossi Louhivaara, vastikään ensimmäiset NHL-pelinsä pelannut Rasmus Kupari tai vaikka jo 1950-luvulla loistanut Jorma ”Jerry” Salmi.
1950-luvulla Kymin Pallo pelasi kaksi kautta jopa mestaruussarjassa (1954-56). Sen jälkeen toiseksi ylimmällä sarjatasolla ovat piipahtaneet vuorollaan Peli-Karhut, Kiri-Pojat, KTP, Reipas, Sunilan Sisu ja viimeisimpänä Titaanit 2006-08.
Lajin lippulaivan Titaanien syntytarina 1970-luvun alkupuolella ja kuvannee jääkiekon asemaa palloilukaupungin kartalla.
Valtikka siirtyi 1960-luvun lopulla Kotkasta (Reipas) Karhulaan (Sisu), ja menossa oli orastava noususuhdanne, kun Sisun piskuinen kyläjoukkue pelasi kaudella 1973-74 ainoana luonnonjääjoukkueena Suomen sarjassa, joka oli silloin toiseksi ylin sarjataso.
Menestyksen myötä käytiin Karhulassa vilkasta keskustelua tekojääradan tarpeesta ja rakentamisesta. Talouselämän kivijalka A. Ahlström Oy halusi auttaa ja lahjoittaa maa-alueen ja 500 000 markkaa radan rakentamiseen sen kunniaksi, että yhtiö oli toiminut paikkakunnalla 100 vuotta. Rahasumma vastaa nykyrahassa noin 500 000 euroa.
Raha ei kuitenkaan kelvannut päättäjille.
– Kun radan rakentamisesta ei ollut päätöstä, ei Karhulan kauppala halunnut ottaa lahjoitusta vastaan, tekojääradan keskeisin puuhamies Veikko Halonen kertoo.
Kun lahjoituksen antaminen ei ollut mahdollista Sunilan Sisulle, joka oli lähellä toista isoa yritystä (Sunila Oy), perustettiin Karhulaan jääkiekkoilun erikoiseura Titaanit huhtikuussa 1974.
– Sisun jääkiekkoväki siirtyi Titaaneihin, eikä Sisulla ollut mitään sitä vastaan siinä tilanteessa, Titaanien ensimmäisenä puheenjohtajana toiminut Halonen muistelee.
Titaanit rakensi tekojääradan talkootöinä Katajaisten kentän viereen ja kesti yli vuoden ennen kuin Karhulan kauppala suostui ottamaan sen hoitoonsa.
– Helsingistä annettiin ymmärtää, että se kuuluu kunnan tehtäviin. Taidettiin myös kertoa, että tukea ei tule muihin liikuntahankkeisiin ennen kuin asia on hoidettu.
Silloin haaveiltiin myös suuremmasta. Jääkiekkoväki käynnisti saatuaan tiedon lahjoituksesta hankkeen, jolla yritettiin rakentaa suoraan jäähalli Etelä-Kymenlaaksoon.
– Jos Kotka ja Karhula olisivat ottaneet myönteisen kannan, jäähalli olisi rakennettu. Käsitykseni mukaan hanke kaatui kotkalaisen kolmen kirjaimen jalka- ja koripallopiirien vastustukseen, Halonen sanoo.
Hankkeen valmisteluihin liittyy hauskojakin piirteitä.
– Kun valmistelimme jäähallin osakeantia, ilmoittautui Miehikkälän kunta heti mukaan. Kunnanjohtaja soitti ja kysyi mikä heidän osuutensa olisi, Halonen muistelee.
Jääkiekon asema saattaisi olla Kotkassa tyystin erilainen, jos halli olisi saatu silloin, sillä esimerkiksi Kouvolaan ja useille muillekin nykyisille liigapaikkakunnille jäähalli rakennettiin vasta 1980-luvulla.
Vettä virtasi Kymijoessa vielä pitkään ennen kuin tekojäärata katettiin. Se tapahtui vuonna 1986. Tunnelmallisen rättihallin aikaa elettiin lähes kaksi vuosikymmentä. ”Kumiglobeniksi” kutsutun hallin paikalle rakennettiin viihtyisä puurakenteinen halli vuonna 2004. Se riittää toiseksi ylimmälle tasolle eli Mestikseen. Titaanit pelaa yhtä alemmalla tasolla eli Suomi-sarjassa.
Juniorityö on Kotkassa osattu aina paremmin kuin edustuskiekkoilun pyörittäminen. Pari viikkoa sitten kauakalosta kiinteistövälittäjäksi hypännyt titaanikasvatti Ossi Louhivaara, 37, on paras esimerkki. Joukkuepelaajan puseroon tarttui 15 vuotta ja 729 SM-liigapelin aikana myös 322 (154+168) tehopistettä, kaikki Jyväskylän JYP:n paidassa.
– Voit yrittää pelata mahdollisimman hyvin ja auttaa sillä joukkuetta. Vielä tärkeämpää on auttaa kaikin keinoin joukkuetta ja saada itse sitä kautta hyvää, Louhivaara tiivisti pelifilosofiansa.
Nykyisistä pelimiehistä mainittakoon haminalaisen Kiekkoympyröiden kasvatti Toni Suuronen, jolla on takanaan 322 liigapeliä. Titaanien kasvatti Oskari Salminen siirtyy Mikkelin Jukureiden maalin suulle ensi kaudeksi.
Jatkoa seuraa varmasti. Muun muassa nuorten maajoukkueeseen nimetty Kalle Väisänen raivaa tietään Turun TPS:n organisaatiossa.
Louhivaara voitti kaksi Suomen mestaruutta ja kruunasi uransa Suomen leijonamiehistössä keväällä 2015.
Junnuvuosien kotkalaiset pelikaveri Janne Laakso.tiivisti Louhivaaran pelaajana osuvasti jo kuusi vuotta sitten MM-kisojen aikaan.
– Ossi ei koskaan pelannut itselleen, vaan logolle (joukkueelle). Hän on monipuolinen ja saattaa samassa pelissä olla paras pistemies sekä blokata eniten kiekkoja, junnuvuosien paras kaveri totesi.
Kotkalainen Antti Luukkonen toimi valmentajana, kun ilmeisen kyvykäs poika ilmestyi 1990-luvun alussa F-junnujen harjoituksiin.
– Kävi heti selväksi, että Ossin on erinomainen luistelija, Luukkonen muistelee.
Lahjakkuudelle oli annettava joskus tiettyjä vapauksia jo joukkueen edun nimissä.
– Loukku teki yli puolet meidän maaleista. Joskus hän saattoi pujotella koko läpi kentän, Luukkonen sanoi.
Vanha totuus, että joukkueharjoitukset eivät riitä, pitää Louhivaarankin tapauksessa paikkansa. Tuohon aikaan pikkutitaanit kokoontuivat Laaksojen tai Louhivaarojen takapihalla.
– Joskus virallinen peli vain keskeytti tärkeämmät pihapelit. Pelin jälkeen käytiin syömässä ja jatkettiin pihalla kunnes vanhemmat hakivat illalla kotiin, Laakso kertoo.
Kaksikko pelasi samassa ketjussa B-nuoriin asti.
– Tallella on paljon ystävyyttä ja yhteistä historiaa pelikentiltä. Iso osa joukkueesta kokoontuu edelleen joulupäivänä vaihtamaan kuulumisia, Laakso kertoo.
Myös joukkue-urheilija tarvitsee laajan tukijoukon menestyäkseen.
– Uskon, että perhe ja ystävät ovat olleet Ossille kivijalka vaikeuksien hetkellä., Laakso sanoi.
Tomi Pylväläinen viiletti Ossin toisena laiturina B-nuorissa.
– Ossi on tietysti yksi parhaista kenen kanssa olen pelannut. Hän on hyvä myös pukukoppipelaaja: aina positiivinen ja tulee hyvin toimeen muiden kanssa, Pylväläinen kertoi.
Titaanien ehkä kaikkien aikojen junnujoukkueen valmentajana toimi Auvo Grönholm, jonka pojasta Ossi-Petteristä kehittyi yli 600 liigapelin huippupuolustaja.
– ”Loukusta” näki, että hänellä on peliälyä ja johtajuutta. Toisaalta hän oli junnuna aika velmu ja vilkas, Auvo Grönholm totesi.
