Kuorsalo kapinan keskellä – Tuomo Silenti kirjoitti kirjan vuoden 1918 tapahtumista isovanhempiensa kotisaaressa

Tuomo Silenti asuu Helsingissä, mutta kesäpaikka hänellä on Klamilassa. Isovanhempien taloa Kuosalossa hoitaa Silentin sisko.

Tuomo Silenti oli vasta kaksivuotias taapero vuonna 1947, kun hän ensimmäisen kerran kävi isovanhempiensa luona Kuorsalon saaressa, mutta siitä lähtien hyvin usein. Helsinkiläiselle pikkupojalle kuorsalolainen saarielämä oli kivikyläelämän täydellinen vastakohta.
Vähitellen Silenti alkoi ymmärtää enemmän ja enemmän aikuisten puheista, mutta varsinkin se, mistä vaiettiin tai puhuttiin salaperäisesti ja hiljaisella äänellä, alkoi kiinnostaa: vaikkei Kuorsalossa vuoden 1918 tapahtumien aikaan verta vuodatettukaan, haavan sisällissota kyläyhteisöön teki.
Tuskin kymmenen vanhan pojan korvissa kuulosti erityisen kiehtovalta tarina isoisästä Jalmari Lommista, joka hankki lisätienestiä nelilapsille perheelleen satamahinaaja Halla I:n kipparina. Samana päivänä (4.5.1918) kun valkoiset valtasivat Kotkan, muiden kuorsalolaisten tapaan sotatoimien ulkopuolella pysytellyt Lommi oli laivoineen Kotkan satamassa odottamassa postia viedäkseen sen Hallan saarelle. Yhtäkkiä varttia ennen valkoisten rynnistämistä kaupunkiin 28 vahvasti aseistautunutta punakaartilaista tunkeutui hinaajaan ja pakotti Lommin ase ohimolla kääntämään kokan kohti Kronstadtia.

Ammatti on auttanut historiankirjoituksessa

Tarina kaapatusta isoisästä ja pelastumisesta jäitä pitkin kävellen Pietarista takaisin Kuorsaloon uuden vuoden yönä 1919-20 oli yksi syy, mikä ajoi aikuisella iällä Tuomo Silentin tutkimaan Kuorsalon historiaa ja kirjoittamaan siitä.
Jo pienenä poikana heränneen historiakiinnostuksen lisäksi Silentin päivätyö Kriminologisen kirjaston osastopäällikkönä Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa edesauttoi historiakirjojen tekemistä. Hän vastasi 25 vuoden ajan kirjasto-, tieto- ja julkaisutoiminnasta.

– Tehtäväni oli hankkia materiaalia ja saattaa se muiden käyttöön. Hallitsen menetelmät, joilla tietoa etsitään, Silenti kertoo.
Vuonna 2020 ilmestynyt kolmas kirja, Kuorsalo 1918, täydentää osaltaan paikallista historiankirjoitusta sisällissodan tapahtumien osalta. Silentin mukaan sisällissodan kuvauksissa punaisen Kotkan ja Haminan vaikutus Vehkalahden saariston elämään on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle.
Kirjan painopiste on Kuorsalon tapahtumissa, mutta siinä sivutaan myös Lavansaaren, Somerin, Kilpisaaren, Haapasaaren, Pitkäpaaden, Pyötsaaren ja Tammion tapahtumia.

Valkoisten etappina punaisten hallintoa paenneille

Kirjassa kerrotaan, kuinka sisällissodan sytyttyä Kuorsalo jäi kapinallisten hallitsemalle alueelle aina siihen asti, kunnes valkoiset valtasivat Haminan ja Kotkan.
Kapinan aikana Kuorsalo toimi valkoisten etappina punaisten hallintoa paenneille Haminan rautatieläisille ja suojeluskuntalaisille. Kuorsalon kautta pystyi ylittämään punaisten rintamalinjat ja astumaan valkoisten riveihin.
Mannerheimin johtamiin hallituksen joukkoihin liittyi myös kaksi kuorsalolaista, jotka taistelivat muun muassa Mäntyharjun rintamalla. Tämän vuoksi Haminan punainen esikunta asetti Kuorsalon tarkkailuun, ja punakaartilaisten suorittamat ase- ja elintarvikeratsiat käynnistyivät. Poikkeusoloista ja jännittyneestä ilmapiiristä huolimatta saarelaiset pyrkivät elämään normaalisti. Koulunkäynti jatkui ja kinkeritkin saatiin pidetyksi, ja kalajäillä käytiin entiseen malliin.
Huhtikuun puolivälissä Suomen Punainen Kaarti julisti ns. pakko-oton. Välttyäkseen joutumasta punaisten taistelujoukkoihin suurin osa Kuorsalon kutsuntaikäisistä miehistä pakeni valkoisten valtaamaan Haapasaareen. Vaikea kelirikko lisäsi vaarallisuuskerrointa.
Kotkan ja Haminan kukistumisen jälkeen kuorsalolaiset joutuivat Västärin selällä paluumatkalla kotisaarelleen tulitaisteluun erään pakoon pyrkivän punakaartilaisveneen kanssa sillä seurauksella, että yksi kuorsalolainen sai kuolettavan luodin päähänsä.

Kuorsalon talot ja saarielämää

Ennen Kuorsalo 1918 -kirjaa Silenti on kirjoittanut kirjan Kuorsalon talot ensimmäisestä halkomisesta nykypäivään, joka ilmestyi 1992. Vuonna 2016 ilmestyi Saarelaiselämää Kuorsalossa.

– Kuorsalon taloista kertova kirja on eräänlainen kuorsalolaisten käsikirja edelleen.

– Äitini puhui paljon taloista ja ihmisistä. Minua alkoi vaivata, että keitä nämä ihmiset oikein olivat. Kävin kaikki läpi talo talolta.
Silenti kertoo, että Kuorsalon ensimmäiset asukkaat olivat 1300-luvulla sata ruotsalaista perhettä, jotka olivat tulleet vartioimaan Viipurinlinnaan johtavaa väylää. Ruotsalaiset jättivät jälkeensä ruotsalaisperäisen nimistön. Ennen halkomista 1600-luvulla koko saaren omisti Lommi.
Kalastuksen ja hylkeenpyynnin lisäksi luotsaus on ollut tärkeä ammatti Kuorsalossa, jossa oli oma luotsiasema 1500-luvulta aina vuoteen 1961 asti.
Lommien ja Arvilommien lisäksi Silentin kirjassa toistuvat usein muun muassa nimet Sipari, Mäkelä ja Korjus. Soulin olympialaisssa 1988 keihäänheitossa kultaa voittaneen Tapio Korjuksen isoisä Aleksander Korjus oli Kuorsalon poikia ja kova hiihtämään. Hän pyöritti myös suksirasvatehdasta.
Kuorsalosta oli lähtöisin myös puolet Sunilan Soutajien olympiapronssia Helsingissä voittaneesta nelikosta eli Lommin veljekset Oiva ja Veikko.

Mummo oli Ester Valtosen sisar

Irja Sinivaara on kirjoittanut romaanin Ester Valtosesta. Ester Valtonen (o.s. Adolfsen) ja jännittäviä tarinoita Tuomo Silentille kertonut kuorsalolainen mummo Valborg (Vappu) Lommi (o.s. Adolfsen) olivat siskoksia. Tuomo Silenti muistaa Essi-tädin hyvin.
Kuorsalo 1918 -kirja on myynnissä Haminan Suomalaisessa kirjakaupassa. Kirjaa voi tiedustella myös tekijltä: silent@dlc.fi.

(Juttu on ilmestynyt alun perin Kymensuu-lehdessä marraskuussa 2020.)

Eija Anttila
Eija Anttila
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin