Kaikki alkoi yhdestä viattomasta palapelistä. Tilasin viitisen vuotta sitten hetken mielijohteesta Beatlesin Rubber Soul -albumin kantta esittävän palapelin netistä. Sitten keksin kehystää ja ripustaa sen kotimme keittiön seinälle.
Nyt Beatles-albumien kansia roikkuu kotimme seinillä palapeliversioina jo yhteensä viisi kappaletta, ja Let It Be on työn alla.
Samaan aikaan lapsuudenkotini vintiltä löytyi pino vuoden 1973 New Musical Express -lehtiä. Opiskelin lukion toisella luokalla englantia lehtien avulla.
Varsinkin upeat levyjen kokosivun mainoskuvat miellyttivät taiteellista silmääni.
Leikkasin ensin David Bowien Aladdin Sane -mainoksen irti lehdestä, sitten kehystin ja ripustin sen. Tällä hetkellä kehystettyjä lehtimainoksia roikkuu seinillämme neljä kappaletta, ja lisää helmiä on vielä varastossa.
Tässä vaiheessa aloin nimittää kotiamme Popmuseoksi. Kun hyvälle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Viimeisin aikaansaannokseni on Marilyn-huone, johon sain kipinän viime kesänä vieraillessamme Suomen valokuvataiteen museossa.
Kanadalainen valokuvaaja Douglas Kirkland otti kuuluisan kuvasarjan lakanoissa poseeraavasta Marilynistä vain viikkoja ennen tähden kuolemaa. Vaikutuin kuvista niin paljon, että ostin läjän kopioita kuvista museon myymälästä kotiimme. Hihaan tarttui myös kaksipuolinen Andy Warholin Marilyn-aiheinen palapeli. Nyt kuistimme on täynnä Marilynin kuvia. Myönnän, että Popmuseo-idea on mennyt överiksi. Mutta parempi överi kuin vajari.
Viimeisin hankintani Popmuseoon on sekatekniikalla tehty teos Elvis ja perhoset. Bongasin kotkalaisen kuvataiteilijan Kata Ögårdin Facebook-sivuilta kuvan perhosten piirittämästä Elviksestä ja olin heti myyty. Ja kohta teos oli minulle myyty.
Vaihdoin pari viestiä Katan kanssa, ja puolen tunnin päästä seisoin hänen kotiovellaan vanhassa Hovilassa. Kun taiteilija ojensi taulun täriseviin käsiini, tajusin että kuningas on tullut kotiin.
”Se on muuten tehty Haminassa”, Kata sanoi ja hymyili aurinkoisesti.
Oikeastaan enää vain kuningas puuttui hetken mielijohteesta alkaneesta hulluudesta, jota myös Popmuseoksi kutsutaan. Itse olen kai se museon kummitus, joka haahuilee kuolleiden sielujen keskellä kadonnutta nuoruuttaan etsien. Tuossa on David Bowie, tuossa Marc Bolan, John Lennon, George Harrison, Glenn Frey, Marilyn.
Kuningas Elvis Presley odottaa vielä perhosten piirittämänä ripustusta olohuoneen pöydällä. Kun ripustan hänet, ripustan nuoruuteni. Ja vaikka minä kerran kuolen, perhoset elävät ikuisesti.
ILKKA MUURMAN
Kirjoittaja on haminalainen pakinoitsija, joka kirjoittaa pakinoitaan Kymensuu-lehteen.
