Viimeisenä virassaolopäivänäni syyskuussa 2020 kirjoitin kaupungin ylimmille vika- sekä luottamushenkilöille näkemyksiäni siitä, miten Puistokaupunki Kotkan tulevaisuus olisi turvattavissa. Lopussa totesin uhkakuvana olevan sen, että mitä on vuosikymmenet rakennettu, on helposti hävitettävissä muutamassa vuodessa. Näin kävi ennen eturivin puistokaupunki Keravalle, jossa entisen kollegani eläköitymisen myötä taso nopeasti romahti huonojen henkilövalintojen ym. syiden johdosta.
Tarkoituksella en ole tämän kirjoituksen jälkeen ottanut Kotkan puistokysymyksiin kantaa, eihän asia enää minulle kuulukaan muuten kuin kuntalaisena. Minulta kuitenkin edelleen, reilun vuoden jälkeen eläköitymisestäni jatkuvasti kysellään asiasta. Tänäänkin reilun tunnin kauppareissulla minut pysäytti yksi tuttu ja kaksi tuntematonta. Tämä osoittanee sen, että kotkalaisilla on syvä huoli puistoistaan. Eikä vain kotkalaisilla, muutama viikko sitten olin Vanajanlinnassa Viherympäristöliiton 30 vuotiskutsuvierasjuhlassa ja viimeistään siellä sain kokea, että huoli on valtakunnallinen. Suomi on tarvinnut viheralan ns. lippulaivan, jonka esimerkin voimalla on moni muukin viher- ja puistohanke edennyt.
Ihmettelin itsekin edellisen kaupunginpuutarhurin pikaista irtisanomista koeajalla. Kun olen saanut pyytämättänikin luotettavaa lisäinformaatiota asiassa, niin voin todeta sen, että kyseessä oli epäonnistunut rekrytointi. Koko negatiivinen hässäkkä olisi ollut vältettävissä parilla puhelinsoitolla.
Olen kuullut ja lehdistäkin lukenut, että saappaitani on vaikea täyttää. Tähän olen todennut, että se on jopa mahdotonta. Kaupunginpuutarhurin virka on muutettu toimeksi ja vastuualue on enää korkeintaan kolmasosa siitä, mikä minulla oli. Muut kunnat ovat jopa kateellisina katsoneet entistä organisaatiotamme, jossa kokonaisvastuu suunnittelusta, rakentamisesta ja kunnossapidosta oli yhdellä henkilöllä, jonka työhuone oli siellä missä muidenkin puistotoimen avainhenkilöiden. Ellei homma toiminut, niin syyllinen näkyi peilistä.
Jos oikein olen ymmärtänyt, on tulevan kaupunginpuutarhurin työhuone kaupungintalolla ja vastuuna pelkästään suunnittelu ja osa hallintoa. Tämä ei välttämättä ole ylipääsemätön ongelma, ainakaan niin kauan kuin puistotoimen kokenut puistotyöpäällikkö työnjohtajineen vastaa käytännön toiminnoista.
Kun tulevan kaupunginpuutarhurin vastuualue on lähinnä suunnitteluun liittyvää, tulisi paikkaan hakea todellista suunnittelun osaajaa, joka ymmärtää ainakin tyydyttävästi myös kaavoitusta. Minä olin enemmän tekemisissä kaavoittajien kuin koko teknisen sektorin kanssa. Tulisi löytää kokenut ja suunnittelun näyttöjä omaava maisema-arkkitehti tai maisemasuunnitteluhortonomi, joka pystyy hahmottamaan kokonaisuuksia ja priorisoimaan. Ainakaan edellinen, täysin epäonnistunut hakuilmoitus, ei käy.
Sinänsähän puistotoimen painopiste siirtyy väkisinkin kunnossapitoon. Kunnossapidon tason varmistamisella Puistokaupunki Kotka ei ole uhattuna. Joskin pientä uudistamista tulisi aina tapahtua. Erikoispuistojen rakentaminen aloitettiin 1990 Sapokan vesipuistolla ja viimeiseksi minun osalleni jäi Koskipuisto 2020.
Koska kaupungin väkiluku ei lisäänny, näkisin että erikoispuistojemme kattavuus on nykyisellään riittävä. Parhaat kohteet on rakennettu tai peruskunnostettu. Ainoan poikkeuksen tekee Kantasatama. Vaikka siellä ei kaavallista vihreää paljoa olekaan, niin koko alue tulisi suunnitella ja rakentaa erikoispuistojemme tasolla.
Heikki Laaksonen
puutarhaneuvos
