Äitini toimi isälleni monta vuotta omaishoitajana. Isän lisäksi äidin harteille jäivät kodinhoitoon liittyvät järjestelyt. Kun äidiltäni löytyi pitkälle edennyt syöpä, eikä elinajanennuste ollut pitkä, sijoitettiin isäni kriisipaikalle ja hoivajonoon.
Olen nyt jo kuukausia taistellut isälleni paikkaa kotkalaiseen pitkäaikaisyksikköön, mutta joka paikassa sanotaan, ettei paikkoja muka ole. Tämä ei ole totta, sillä työskentelen itse Kotkassa yksityisessä hoivakodissa ja meillä on talossa yli 20 vapaata paikkaa. Eli yksi osasto kokonaan tyhjänä, sekä toinen menossa kiinni, koska Kotka ei sijoita meille vanhuksiaan. Isäni ollaan nyt sijoittamassa toiseen kuntaan, 60 kilometrin päähän, lyhytaikaispaikalle. Kymsote valehtelee omaisille, ettei hoivapaikkoja muka ole, vaikka niitä yksityisellä puolella Kotkankin alueella riittää.
Koska Kymsote ei sijoita vanhuksia kotikuntiensa hoivapaikoille, jää lähihoitajia työttömäksi, sillä eihän meitä hoitajia tarvita, kun ei ole hoidettaviakaan. Puheet hoitajapulasta tuntuvat tässä yhteydessä ristiriitaisilta. Mielestäni yhtälö ei täsmää. Täällä Kymsoten alueella sekä hoitajat, että vanhukset tuntuvat olevan pelkkä kuluerä.
Pahinta omassa tilanteessani on se, ettei kukaan ota vastuuta tilanteesta. Ainoa neuvo minkä olen saanut, on soittaa aina jollekin seuraavalle henkilölle.
3.2 äitini nukkui pois. Hänen viimeisten päiviensä huolenaihe oli isä ja se, minne isä nyt joutuu. Jouduin sanomaan äidille hänen kuolinvuoteellaan, etten todellakaan tiedä. Äitini siis kuoli isän kohtaloa miettien. Olen erittäin vihainen Kymsotelle siitä, ettei äitini saanut nukkua pois tietäen, että isän tilanne on
hoidossa.
PETTYNYT OMAINEN
(Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä)
