Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto olivat pienille pahoja. Vuonna 1941 Saksa tarvitsi ehdottomasti Suomenlahden rannikkoineen hyökkäystiekseen Leningradiin. Jos Suomi olisi kieltäytynyt tarjotusta yhteistyöstä, olisi Saksa ottanut tarvitsemansa Talvisodan heikentämältä Suomelta väkivalloin, malliin Tanska ja Norja. Puna-armeija olisi tullut vastaan viimeistään vuonna 1944. Se olisi tiennyt suurvaltasotaa omalla valtioalueellamme ja maamme ja kansamme tuhoa.
Nyt hirmuisen Neuvostoliiton tilalla on laajenemishaluinen ja laajenemiskykyinen Venäjä. Maa on vuoden 1941 Barbarossa-katastrofinsa shokeeraamana ilmoittanut pidättävänsä itselleen ensi-iskun oikeuden. Nyt maan johto on julkistanut yhdeksi punaiseksi viivaksi, casus belli, Ukrainan NATO-jäsenyyden ja tiettyjen ohjustyyppien sijoittamisen sinne. Etäisyys Suomesta Moskovaan on suunnilleen sama kuin Ukrainasta. Ruotsi on Suomen verran kauempana.
Perinteisen maanpuolustuskäsityksen mukaan kansakunnan on puolustauduttava hyökkäyssotaa vastaan itse. Yhteistyövalintoihin ja liittoihin kaikilla mailla on täydet oikeudet. Nämä oikeudet sisältyvät presidentti Niinistön peräämään liikkumistilaan ja vallintamahdollisuuksiin. Ne kuitenkin ovat rajallisia EU-jäsenyytemme ja muiden kanainvälisten sopimustemme myötä. Liittyminen NATO:n jäseneksi kapeuttaisi niitä edelleen olennaisesti.
Meikäläisen kulttuurin mukaan marjastamisoikeus kuuluu jokamiehen oikeuksiin. Mutta jos marjapaikan takana ärjyy karhu, niin saattaa olla viisasta etsiä toinen marjapaikka. Nyt NATO-jäsenyyden ja strategisen tason hyökkäysohjusten hankinnan takana ärjyy karhu. Ja se karhu on ylivoimainen omilla reviireillään. Yksin emme tässä maailmassa ole, mutta on viisasta mahdollisimman itsenäisesti hakea luova ja rakentava ratkaisu karhu-uhan välttämiseksi.
Sellainen ratkaisu voisi olla Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyksien neuvottelu sellaiseksi, että liittokunnan yhteinen ja näiden kahden inklusiivinen puolustus vapauttaisi naapurit puolustamaan omia maa- ja merialueitaan ja ilmatilaansa. Kansainväliset merialueet ja avaruus olisivat suurvaltojen intressikenttiä. Muu asemoituminen saattaisi tietyissä tilanteissa olla suoranaista hakeutumista suursotaan ja suurtuhoon.
Yksi tammenlehväsukupolvemme suuri uroteko oli Neuvostoliiton hyökkäysuhan ja hyökkäysten 1939-45 torjunta. Heidän suurin urotekonsa oli kuitenkin suurvaltasodan, täystuhon ja miehitysten välttäminen maamme omalla alueella.
PERTTI HUHTANEN
Kotka
