Perheiden rooli ja vastuu lasten ja nuorten kasvuyhteisönä on kiistaton. Korona on heikentänyt ennestään vaikeassa asemassa olevien perheiden hyvinvointia ja voimavaroja. Perheiden oikea-aikainen auttaminen ja tukeminen sekä ongelmia ennalta ehkäisevät toimenpiteet on nostettava palveluiden keskiöön.
On ollut tuskallista lukea ja kuunnella julkaisuja Koskelan tragediasta. Se ei jää merkityksettömäksi raa’asti toimineille nuorille. Lain mukaiset rangaistukset eivät kuitenkaan yksin riitä ehkäisemään oirehtivien tekoja ja toimintaa. Monet ovat itse olosuhteiden uhreja. Oireisiin on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Mieleeni nousee kysymyksiä…löytyykö vastauksia!
Ovatko perheiden hyvinvointiin suuntaamat kuntien ennaltaehkäisevät palvelut riittäviä? Mikä merkitys olisi vapaaehtoisten kokemusosaajien antamalla avulla ja tuella? Onko lasten ja nuorten parissa toimijoilla riittävästi osaamista ja rohkeutta varhaiseen puuttumiseen ja puheeksi ottamiseen? Mikä merkitys ja vastuu kunnilla on lastemme elinympäristössä?
Viimeinen kysymykseni kohdentuu meille kanssaihmisille. Onko meillä rohkeutta ja kykyä puuttua havaitsemaamme kiusaamiseen tai väkivaltaan? Toimimmeko hyvinä esimerkkeinä lapsille ja nuorille?
PIRJO ROMPPANEN
Kotkan kaupunginvaltuutettu (sd.)
Menu
