Kotkalaisen kirjailijan Irja Sinivaaran omakustanneteos Meidän Maija, maailman matkaaja olisi voinut syntyä jo 20 vuotta sitten. Sinivaara ja elämäkerran kohde, kotkalainen eläkkeellä oleva kieltenopettaja Maija Hyyryläinen olivat olleet opettajakollegoja Kotkan merenkulkuoppilaitoksessa, jossa tuttavuus ja ystävyys naisten välillä saivat alkunsa.
Jos Sinivaara olisi tuolloin ryhtynyt tuumasta toimeen, elämäkerta kulttuurin suuresta ystävästä ja kosmopoliitista olisi ollut varmasti varsin toisenlainen kuin se on nyt: muistoja, kokemuksia, elämän ymmärrystä – kaikkea – on kertynyt molemmille kosolti lisää.
Maija Hyyryläinen oli toki päättänyt, että kun hänestä elämäkerta kirjoitetaan, sen tekee Irja Sinivaara. Oli siis vain ajan kysymys, milloin. Viitisen vuotta kirja laitettiin jo tulille ja hyvään hehkuun, mutta hidasteeksi tuli ensi joulukuussa 97 vuotta täyttävän Maija Hyyryläinen kaatuminen ja murtunut lonkka ja siitä seurannut pitkä toipumisaika.
Irja Sinivaara saattoi olla jo vähän luopunut kirjahankkeesta, kunnes Maija Hyyryläinen yllättäen viime kesänä soitti ja kertoi hankkineensa sanelukoneen, jonne hän aikoi alkaa sanella elämänsä kulkua ja tapahtumia.
– En voinut enää vastustaa, sanoo Irja Sinivaara, joka oli jo ehtinyt palauttaa Kymenlaakson museosta lainassa olleet valokuvat. Ei muuta kuin nopeasti takaisin.
Heinäkuussa hän alkoi kirjoittaa Meidän Maijaa kokopäiväisesti, ja kirja ilmestyy helmi-maaliskuun vaihteessa.
– Nautin työstä, vaikka tällaiselle hitaalle kirjoittajalle rupeama olikin varsin tiivis ja raskas.
Armoa, ymmärtämistä, anteeksi antoa ja lempeyttä
Kirjan takakannen tekstissä Irja Sinivaara kirjoittaa näin:
Maija Hyyryläinen syntyy Kotkassa joulukuussa 1925. Suomi on selviytynyt kansakuntaa raastavasta sisällissodasta. Kotkassa rakennetaan kivitaloja ja kaduilla naputellaan nupukiviä. Lapsena Maija saa elämänaikaisia ystäviä, ja menettää rakkaita ihmisiä. Nuori Maija pukeutuu monien muiden tavoin lottapukuun. Kotikadut särkyvät sodan pommituksissa. Rauhan aika ja usko paremmasta, usko Jumalaan, uteliaisuus kuljettavat Maijan kotikaduilta maailmaa matkaamaan, lähelle ja kauas.
Hyyryläinen toimi kielten opettajana useissa kotkalaisissa kouluissa. Ylimääräiset rahansa hän käytti matkustamiseen ja lähetystyö on hänelle sydämen asia. Uskovaisessa kodissa kasvanut Hyyryläinen koki voimakkaan hengellisen herätyksen ylioppilasvuonnaan kristillisten opiskelijoiden kesäpäivillä Turussa. Uskonnosta tuli hänen elämäntyönsä.
Sinivaara kertoo, että Maija Hyyryläisen uskonnollisuus ei ole tiukkapipoista. Päinvastoin leimallista sille ovat armollisuus, ymmärtäminen, anteeksi antaminen ja lempeys.- Sanoisin, että Maija Hyyryläinen on maallisilta arvoiltaan kosmopoliitti ja hengellisiltä arvoiltaan ekumeeni.
Kaikkea ei tarvitse muistaa
Lukijalle osoitetuissa alkusanoissa Sinivaara ja Hyyryläinen toteavat sopineensa, että kaikkea ei tarvitse muistaa.
Muistoilla ei ole aikajärjestystä, annoimme aikojen ja tarinoiden virrata vapaasti. Maijan elämä on pitkä ja siunattu, täynnä iloa, mutta myös vastoinkäymisiä, huolta, ristiriitoja ja suuria suruja. Tarina ansaitsee
tulla kerrotuksi yhtenä monista sota-ajan lasten ja nuorten tarinoista.
Sinivaara toivoo, että polveilevasti muisteleva ääni kuuluu myös kerronnassa.
Kerronnassa toivottavasti on tilaa myös lukijan omille muistoille ja tulkinnoille. Maija haluaa
muistella elämänsä vaiheita preesensissä, näin eletty elämä tulee mahdollisimman likelle häntä itseään ja lukijaa, ja kolmannessa persoonassa, mikä puolestaan rohkaisee kertomaan asioista joita
saattaa olla vaikea muotoilla lauseiksi.
Omakustannekirjaa voi tiedustella osoitteesta sinivaarairja@gmail.com. Hyyryläinen aikoo antaa suuren osan kirjoista hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka voivat myydä sitä toimintansa tukemiseksi.
