Tunnetut kotkalaiset rumpumiehet Harri Setälä ja Juho Roslakka ovat viime aikoina ottaneet niskalenkkiä korona-ahdistuksesta tavalla, joka heiltä parhaiten onnistuu: tekemällä musiikkia, nimenomaa uutta sellaista.
Moni Facebookissa aikaansa viettävä on viime aikoina huomannut myös sen, että Harri ”Haase” Setälä on äitynyt varsinaiseksi runoniekaksi. Haase itse ei tekstejään runoiksi kutsuisi.
– Sanotaan mieluummin, että tekstikokonaisuuksia, arjen kuvia tajunnanvirtatekniikalla ilman riimejä. Ihmissuhteista niissä on paljon, Harri Setälä kertoo.
Kun Haasen tajunnanvirtaan yhdistää hänen itsensä, Juho Roslakan ja Teemu Seppälän sävellystaidot, tuloksena on Ikävä korvaan kuiskii -kappale, joka on tarkoitus julkaista Youtube- ja Spotify-kanavilla vappuun mennessä.
Mukaan ”koronaterapiaan” kaksikko sai koko joukon kotkalaisia ja haminalaisia muusikoita, jotka yhtä lailla ovat olleet uupuneita siihen, että keikat on peruttu, eikä esiintymisiä ole. Palkkaa ei tästäkään nollabudjetin ”keikasta” tule, mutta nyt onkin tärkeintä päästä tekemään musiikkia.
– Tämä on ollut synkkyyden voittamista. Projekti on tuonut energiaa ja iloa elämään, sanoo Juho Roslakka, jolle co-writing Setälän kanssa on tiennyt vuoden hiljaisuuden päättymistä.
– Tämä voi olla jonkin uuden alku. Huomasin, että muitakin sävellysideoita on Haasen tarinoiden myötä alkanut tulla.
Co-writing on tarkoittanut Setälän ja Roslakan yhteistyötä, jossa Roslakka on enemmän vastannut soinnutuksesta ja melodiasta ja Setälä tekstistä, mutta loppujen lopuksi molemmat ovat tehneet kaikkea.
Ikävä korvaan kuiskii on useammasta Setälän runosta yhdistellen ja muokaten tehty sanoitus, yhtä aikaa surullinen ja toiveikas, sanoissa elää usko, toivo ja rakkaus.
Kappaleen ovat sovittaneet Setälä, Roslakka ja Timo Mynttinen, joka soittaa myös bassoa. Rummuissa on Roslakka, kitaroissa Sami Niskavaara, Jorma Laaksoranta ja Stefan Gartz ja koskettimissa Max Paananen.
Laulusolistina on Juha-Pekka Putkonen, muina laulajina Teemu Seppälä, Emilia Forsman ja Ella Tepponen.
Tyhjä keittiö ja Aamu ovat Setälän tekstejä, aihioita, joista lopulliset Ikävä korvaan kuiskii -sanat ovat syntyneet.
Tyhjä keittiö
Paikalleen jäänyt leipälauta/Kaikki oli puhuttu/Vaarilta saatu seinäkello pysähtyi varttia vaille yksitoista/Laitoin kaksi mittaa kahvinkeittimeen/Ikkunasta katsoo raikas talvinen maisema/Se mitä kutsuttiin työksi on tehty/Riemu jälleennäkemisestä nostaa hymyn kasvoilleni
Aamu
Kätesi tahaton hipaisu viipyy ihollani!/Hyvä kun jätit ikkunan auki/Pehmeä valo siivilöityy sälekaihtimien läpi/Palokärjen rummutus kaikuu järveltä tajuntaani/Unen luoma himmeä hymy viipyilee huulillasi!/Olet ihmeellinen – Miracle/En enää pelkää – luotan sinuun/Uskon että selviämme
Ikävä korvaan kuiskii
En enää pelkää aamuja
En aikaa hiljaista
Kaksi mittaa kahvinkeittimeen
Hiljainen tuuli ulkona
Noudan lehden ovelta
Käytävässä ääniä
Ikkunasta raikas maisema
Pehmeä valo verhona
Tähän keittiön pöydän kulmaan
Jään yksin istumaan
Taidan kuulla sun hengityksen
Tai ehkä haaveilen vaan
Kun ikävä korvaan kuiskii
Ja sinusta muistuttaa
En oo vielä valmis luovuttamaan
Matka jatkaa kulkuaan
Mut kun tunnen sun kosketuksen
Hymy kasvoilla viivähtää
Seinäkellostakin aika loppunut on
Mut ei meiltä vieläkään
Ei meiltä, ikinä
En enää kanna kiviä
En turhaa painoa
Valo auringon mua silittää
Jätit auki ikkunan
