On hyvä asia, että Lenin-patsaan siirrosta tai sen paikallaan säilyttämisestä on virinnyt keskustelu Kotkassa. On tärkeää, että erilaiset mielipiteet ovat sen kautta päässeet esiin.
Kun Kotkan oli 1970-luvun lopulla ”pakko”, ystävyyden nimissä, ottaa Lenin-patsas vastaan Neuvostoliitolta, koko Suomi oli rähmällään ja syvästi suomettunut, ei vain Kotka ja sen poliittinen johto. Jos kotkalaisesta suomettumisesta halutaan muistuttaa tämän päivän ihmisiä, ei sortodiktatuurin luojan jättimäinen rintakuva ole siihen oikea tapa. Oikea ja riittävä tapa on rehellinen historiankirjoitus.
Tämän päivän tapahtumien valossa Lenin-patsas Kotkan katukuvassa loukkaa syvästi paitsi monia kotkalaisia myös herättää vähintäänkin ihmetystä kaupungissa vierailevien keskuudessa. Patsaan oheen ehdotettu infotaulu patsaan historiasta ei pelastaisi mitään. Ohikulkijan silmissä herää väistämättä ajatus siitä, että Kotka edelleen haluaa kunnioittaa sitä, mikä on järkyttävällä tavalla nähtävissä Ukrainassa nyt.
Säilyttämällä Lenin-patsas nykyisellä paikallaan Kotka hyväksyisi sen, että on ihan ok, että Leninin ajattelun perilliset nyky-Venäjällä voivat alistaa ja tuhota toista valtiota ja kansaa omien imperialististen pyrkimystensä varjolla. Alistamisesta oli kysymys myös, kun Kotka ”pakotettiin” vastaanottamaan Lenin-patsas 70-luvulla.
Leninin on vihdoin aikaa siirtyä museoon muiden historiasta kertovien esineiden joukkoon. Tästä päivästä patsas ei kerro, paitsi jos se jää paikoilleen.
