Kotkalaisen Päivi Taussin esikoisromaani Katrin kahdet kengät ilmestyy piakkoin. Katrin kahdet kengät on maahanmuuttajatarina sadan vuoden takaa. Kotkaan päätyvä Katri haluaa olla tavallinen suomalainen nainen – mitä se sitten tarkoittaakin.
Romaanin taustana on Taussin mummon tarina. Äidinäiti ja kaksi tämän vanhempaa veljeä lähtivät Inkeristä ja tulivat Suomeen vuonna 1919. Toinen veljistä ja 19-vuotias Katri päätyivät Viipurin kautta Kotkaan. Katrilla oli kaksien kenkien lisäksi pääomanaan yksi luokka kansakoulua: tyttöjen koulussa pitämiseen ei ollut varaa, sillä töitä kotona riitti.
Katri ja veljet lähtivät pakoon Venäjän vallankumouksen aiheuttamia levottomia oloja. Sisaria ja Pekka-veljen perhe jäivät Inkerin Lempaalaan.
Romaanin alussa eletään vuotta 1919 Inkerinmaalla. Eräänä päivänä Katrin veli Matti ilmoittaa, että hän jättää entisen ja lähtee Suomeen, ennen kuin hänet otetaan kiinni. Katri kuulee sanovansa, että hän seuraa mukana. Lähtijöiden joukkoon liittyy myös Pekka, Katrin ja Matin veli. He hyvästelevät omaisensa ja suuntaavat kohti tuntematonta.
Päivi Taussi on pohtinut, miten hänelle mahdollisimman mummomaisena mummona näyttäytynyt Katri löysi rohkeuden lähteä.
Totuuden sirpaleita sepitteen seassa
Jos ei ole yhden totuuden julistaminen ominaista toimittaja Päivi Taussille, vielä vähemmän se on kirjailija Taussille. Aina välillä romaanin kerrontaan puuttuukin nykypäivän kommentaattori (ehkäpä toimittaja Taussi), joka kyseenalaistaa tapahtumien kulun. Ehkä kaikki tapahtuikin aivan toisin, ehkä romaanin kertoja romantisoi nuoren naisen päätökset.
Taussi on punonut mummonsa tarinan löytämiensä faktojen pohjalle, mutta mitä hänen mummonsa todella ajatteli ja miten hänen elämänsä Inkerin-pakolaisena kaikissa käänteissään kulki, sitä Taussi ei tiedä: se saattoi mennä toisinkin kuin romaanissa ja varsinkin mummon ajatusmaailma peilautuu pitkälti kirjailijan mielikuvituksen kautta.
– Enhän minä voi tietää, miten asiat oikeasti menivät. Mummoni tarinasta tiedän vain sirpaleita. Sirpaleistakaan en ole varma, ovatko ne totta, Päivi Taussi pohtii.
– Omassa päässäni rajat ovat alkaneet hämärtyä: minkä kaivoin dokumenteista, mitä on kerrottu suvussa, minkä keksin itse?
Totuuden sirpaleita on ollut tullut vastaan muun muassa Inkerin pakolaisseurakunnan ja Etsivän keskusrikospoliisin arkistoista. Ajankuvaa ovat piirtäneet vanhat sanomalehdet.
– Siltikin Katrin kahdet kengät on sepite.
Toki Taussi on joutunut paljonkin miettimään, mitä ja miten voi kirjoittaa, sillä romaanin keskeisillä henkilöillä on kuitenkin todelliset esikuvansa vaikkakin vahvasti fiktivoituina.
Joukkomaahanmuutto ei ole uusi ilmiö
Taussi on tullut kotkalaisille tutuksi vuosikymmenten mittaan muun muassa Kymen Sanomien (ja sen edeltäjien) kulttuuritoimittajana ja päätoimittajana.
Jäätyään muutama vuosi sitten eläkkeelle Taussi alkoi hakea Katrin kaksille kengille muotoa. Ajatus siitä, että jotain mummosta pitäisi kirjoittaa oli toki ollut mielessä jo pitkään. Mieli askarteli sekä tietokirjoittamisen että fiktion vaiheilla. Yksi essee aiheesta oli syntynyt jo aiemmin.
Maahanmuuttoaalto 2015 antoi kirjahankkeelle potkua: joukkomaahanmuutto ei ole mikään uusi ilmiö Suomessakaan. Fakta on, että vuonna 1919 Karjalan pitäjiin tuli paljon pakolaisia. Esimerkiksi Raudun pitäjässä oli enemmän inkeriläisiä pakolaisia kuin alkuperäistä väestöä.
Katrin tarina päättyy Kotkaan, mutta ei mummon kuolemaan. Kirjan lopussa Katri tekee veljensä lesken kanssa kotiseutumatkan Leningradin kautta Inkeriin vuonna 1961 – kaikkia normeja uhmaten.
Kirjan kustantaja on Reuna (Reuna Publishing House Oy).
