Kotkaan on saatu viime viikkojen aikana useita tulevaisuuden toivoa herättäviä uutisia. Monella eri taholla on vakuututtu siitä, että Kotka on osaamisensa ja sijaintinsa vuoksi paikka, johon kannattaa sijoittaa. Alueella, jonne Suomen vaurauden kulmakivi, puunjalostusteollisuus aikoinaan syntyi, kasvaa nyt uuden sukupolven keksinnöistä tuotteita, joilla paitsi luodaan hyvinvointia, myös säästetään luonnonvaroja. Sunilan tehdas on reilun kymmenen vuoden aikana uskomattomasti noussut lopettamisuhan alta Stora Enson mallioppilaaksi ja tulevaisuuden airueksi uusilla biotuotteillaan. Ligniinillä voidaan jo nyt korvata fossiilisia raakaa-aineita ja tuotekehitys ja investoinnit tehtaaseen jatkuvat. Kotkamills on myös ainutlaatuinen tarina siitä, miten omaan ideaan luottamalla sekä uskalluksella ja yhteishengellä voidaan lähteä valloittamaan maailmaa ja onnistua siinä. Tehtaan myymisestä on iloittu, mutta sen joutumista ulkomaisiin käsiin on myös voivoteltu, toivottavasti turhaan. Tulevat vuodet näyttävät, onko Kotkamillsin uusi omistaja sanojensa mittainen ja investoi tehtaaseen lupaustensa mukaisesti. Mikään ei viittaa siihen, etteikö näin tapahtuisi. Emmeköhän tässäkin asiassa voi luottaa tehtaan johdon arvioon. Akkumateriaalitehtaiden hankeyhtiö on myös kallistumassa Kotkan ja Haminan suuntaan kaavaillessaan sopivia paikkoja mahdollisille tehtaille. Sattumalta Etelä-Kymenlaakso ei ole valikoitunut kärkiehdokkaaksi. Toki sijainti on mainio, mutta se ei yksin riittäisi, ettei alueella olisi ollut jo pitkään vahva yhteinen tahto ja tekemisen meininki. UPM:n biojalostamon investointipäätöstä odoteltaessa Kotkassa voidaan jo nyt tuulettaa reippaasti. Se, mikä tämän kaupungin on synnyttänyt, puu, pysyy vahvana hyvinvoinnin tukijalkana myös tulevaisuudessa. Tämän alueen ihmisten ansiosta.
