Kymin yhteiskouluksi vuonna 1923 valmistunut Karhulan vanha puukoulu elää parhaillaan kohtalon hetkiä. Koulun todellista kuntoa tarkastellaan avaamalla seinä- ja muita rakenteita. Alustava ulkoseinien hirsirakenteen paljastaminen on näyttänyt lupaavalta niiden näkökulmasta, jotka haluavat rakennuksen säilyttää ja kunnostaa myös tulevien sukupolvien iloksi.Laajat alueet hirsiseinistä näyttävät terveiltä ja hyväkuntoisilta. Ja kuten etukäteen tiedettiin, paikka paikoin on kosteuden aiheuttamia huonompia kohtia.
Rakennuksen kunnon ja kunnostamisen kustannusten lisäksi päättäjät joutuvat pohtimaan, miten vanha koulu toiminnallisesti sopisi uuden koulukeskuksen yhteyteen. Pelkäksi koriste-esineeksi sitä tuskin halutaan kunnostaa.
On hyvä, että tulevasta koulukeskuksesta järjestetään arkkitehtuurikilpailu, jotta asiaa tarkastellaan mahdollisimman monesta näkökulmasta ja saadaan esille paras ratkaisu riippumatta siitä, säilytetäänkö puukoulu vai ei.
Vaikeuskerrointa päätöksenteossa lisää se, että puukoulu on oikeasti rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus, jonka arvo Karhulan keskustan rakennuskannan historiallisessa kerroksellisuudessa on korvaamaton.
Rakennuksen historiaa tutkinut arkkitehti Tapani Mustonen pitää puukoulua elimellisenä osana Karhulan keskustaa. Hänen mielestään rakennus edustaa 1900-luvun alun puukoulujen parhaimmistoa Suomessa ja arkkitehtuuriltaan ykkösluokkaa.
Pohjaratkaisultaan koulu on lähes identtinen vuonna 1905 valmistuneen Helsingin suomalaisen normaalilyseon kanssa. Norssi on arvotettu Helsingin koulujen kaikkein korkeimpaan luokkaan ja se on suojeltu asemakaavassa.
On lopullinen päätös puukoulusta mikä tahansa, se on samalla viesti nykyiselle ja tuleville sukupolville. Mahdollisessa purkamispäätöksessä perustelujen tulee joka tapauksessa olla vahvat.
