Ruotsinsalmi 1790. Teatteriryhmä Kimaran kantaesitys Nelosteatterissa. Käsikirjoitus ja ohjaus Reijo Paukku. Arvio perustuu 3.12. esitykseen.
Kotkalaisen Teatteriryhmä Kimaran ja käsikirjoittaja-ohjaaja Reijo Paukun yhteistyö historiallisen aiheen parissa on tuottanut kaunista hedelmää. Näytelmän historiallisena näyttämönä on Kotkan edustalla käyty Ruotsinsalmen meritaistelu heinäkuussa 1790, jossa serkukset Kustaa III Ruotsin kuninkaana ja Katariina II Venäjän keisarinnana ottivat laivastoineen mittaa toisistaan tunnetuin seurauksin: vähäväkisempi Ruotsi murskasi voimaltaan ylivoimaisen Venäjän laivaston, joka epäonnekseen joutui taisteluun rajussa myrskyssä vastatuuleen.
Reijo Paukun käsikirjoitus perustuu historiallisiin faktoihin, jotka ovat saaneet käsikirjoittajan kynästä esteettisen ja inhimillisen reunuksen. Lausujien ja kertojien osuudet vievät tarinaa eteenpäin hyvinkin runollisessa tyylissä, joka sopii erinomaisesti raadollisen sotakuvauksen vastapainoksi. Tunnelmaa keventää myös huumori, jota ilman ankarissa oloissa eläneet sotilaat eivät olisi selvinneet.
Sodan mielettömyys ja sotilaiden kurjat olot suurvaltojen valtataistelun ja keskinäisen uhittelun pelinappuloina tulee näytelmässä kirkkaana esiin. Sodan mielettömyys ei vuosisatojen ja -tuhansien saatossa ole muuttunut miksikään.
Ortodoksinen uskonto tulee hienon lyyrisesti esiin ja poliittinen satiiri Katariinan hovin valmistautuessa juhlimaan Ruotsin lyömistä Kotkan edustan taistelussa.
Kirppusirkus hovinarreineen tuo ajatukset myös lähelle nykypäivää, vertauskuvana sille, miten helposti yksinvaltaisissa yhteiskunnissa kansa on höpläytettävissä silmänkääntötempuilla uskomaan illuusioihin, jotka tosi asiassa ovat kaukana demokraattisista yhteiskunnista.
Kimaran näyttelijät ovat ilmeikkäitä ja harrastajiksi taitavia. Monissa hienoista suorituksista voi nostaa esiin Esko Junkkarin Nassau-Sigenin prinssinä, joka johtaa Venäjän laivaston tuhoon. Hoonosoomi luonnistuu Junkkarilta sujuvasti. Myös Marko Paukkunen Kustaa III:n roolissa on rauhallisuudessaan mainio. Pekka Iivonen kirppusirkuksen johtajana loistaa myös.
Tässä näytelmässä miehillä on suurimmat roolit, mutta kyllä Kymin ja Lammassaaren akkojen lopulta yhteisymmärrykseen päätyvä nujakkakin on hauska episodi, joka korostaa sodan jalkoihin jäävien ihmisten ahdinkoa, mutta myös päättäväisyyttä.
Kyllä tällä näytelmällä kehtaa ehdottomasti lähteä Työväen Näyttämöpäiville Mikkeliin tammikuussa. Sitä ennen tätä herkkua on tarjolla Nelosteatterissa (Satamakatu 4) vielä perjantaina 17.12. kello 19 ja lauantaina 18.12. kello 18. Esitys 10.12. on varattu.
EIJA ANTTILA
