Tarpeistonhoitaja ei ole kovin kummoinen tekijä teatterissa: näyttelijöitä korostetaan, ohjaakin tuodaan esiin ja käsikirjoittaja. Vai onko sittenkin tarpeistonhoitajalla jokin rooli? On ainakin Kotkan kaupunginteatterin syksyn ensimmäisessä ensi-iltanäytelmässä, jossa tarpeistonhoitaja on pääroolissa, kun peruutettuun näytelmään ei tulekaan ketään, paitsi yleisö.
Yleisö ilman teatteria, siinäpä pulma.
Ensi-ilta on Naapuri-näyttämöllä ensi lauantaina 28.8. Naapuri-näyttämölle otetaan esitykseen toistaiseksi vai 15 katsojaa eli tämänhetkisten koronarajoitusten mukaan vain kymmenen prosenttia täydestä katsomosta.
Ennenkin yksin näyttämöllä
Näyttelijä Antti Leskinen on tarttunut käsikirjoitukseen, jonka on kirjoittanut Eberhard Streul vuonna 1985. Leskinen ei epäröinyt suostua ohjaaja Anne Niilolan ehdotukseen. Tai no, vähän: luvassa olleet kolme operettiaariaa päähenkilölle ja ainoalle esiintyjälle laittoivat vähän puntit tutisemaan, mutta siitäkin on selvitty, laulunohjaajan Riikka Pelon käsittelyssä ja paljon myös itsekseen harjoittelemalla.
Antti Leskinen ei ole suinkaan ensikertalainen näytelmässä, jossa vastanäyttelijöitä ei ole. Ainakin monologinäytelmät Luolamies, Kikkeli kiekuu ja Kaikki herramme muurahaisia on Leskinen jo aiemmin kunnialla selvittänyt.
Vähän enemmän kotitöitä
Kun näyttämöltä puuttuvat vastapelurit, toiset näyttelijät, tilanne on toinen. Antti Leskisen mielestä se ei paljon eroa perinteisestä dialoginäytelmästä, paitsi ehkä siinä, että monologinäytelmä vaatii enemmän kotitöitä.
– Onneksi sain kuukauden opetella vain tämän näytelmän käsikirjoitusta ja musiikkia, Leskinen sanoo.
– Ehkä olen vähän käynyt ”näyttämässä eteen”, mitä näyttelijän pitäisi tehdä. Mutta eihän tuolle Antille voi oikein ohjeita antaa, kun se on tuollainen, Anne Niilola sanoo.
Työryhmässä on voimaa
Niilola kehuu työryhmää, joka on tehnyt mahdolliseksi sen, että on helppoa olla ja hengittää.Ja siitä niitä ideoita tulee. Kun on itse ollut teatterialalla pitkään, tehnyt eri töitä tietää, että alussa kontataan, kestetään häpeää, tehdään virheitä.
– Niin paljon olen nähnyt elämää, että nyt minua ei pelota enää mikään, Niilola sanoo.
Ja se työryhmä Leskisen ja Niilolan lisäksi ovat: Tommi Leinonen, äänisuunnittelija, Ada Halonen, valosuunnittelija, lavastaja, Piia Mäkelä, tarpeistonhoitaja ja Reetta Lamppu, järjestäjä/ kuiskaaja. Ja sitten varmaankin pojat siellä tekniikassa.
