KYMIJOEN TARINOITA osa 3
TEKSTI: PETRI PIETILÄINEN
KUVAT: JUHA METSO JA MIKA ROKKA
Arkkitehti Rurik Wasastjerna pitää Kymijoki-varren teollista arkkitehtuuria ainutlaatuisena kokonaisuutena.
– En muita näin huikeita helminauhoja tunne. Kun muutin Kotkaan, se iski silmään.
Näin kertoo arkkitehti ja tietokirjailija Rurik Wasastjerna ensivaikutelmistaan Kymenlaaksosta. Helminauhalla hän tarkoittaa teollisuusyhdyskuntien ketjua Kuusankoskelta Myllykosken ja Anjalankosken kautta Kotkaan ja Sunilaan, unohtamatta Verlaa, Stockforsia ja Summaa.
– Kullakin paikalla on oma kiehtova historiansa ja arkkitehtuurinsa.
Wasastjerna ei ole koskaan täysin ymmärtänyt, miksi yläjuoksulle tehtiin puuhiomot ja sellutehtaat, mutta alajuoksulle höyrysahoja. Kotkaan rakennettiin 1870-luvun muutamana vuonna yhdeksän höyrysahaa.
Kenties kyse oli logistiikasta – sellumarkkinat olivat radan päässä Venäjällä, mutta sahatavara meni pääosin länteen.
Koristeellista arkkitehtuuria
Alussa 1800-luvulla teollisuuslaitoksia rakennettiin kiireellä puusta. Suunnittelijat olivat yhtiön omia insinöörejä ja rakennusmestareita. Vasta tiili- ja betonirakennuksia alettiin vähitellen tilata arkkitehdeilta, joista monet olivat aikansa huippunimiä.
– Omat suunnittelivat myös kivirakennuksia ja minkälaisia! Aivan arkkitehtien veroisia olivat. Aluksi he suunnittelivat sekä ulkokuoret että tekniikan.
Myöhemmin Kymiyhtiö palkkasi 1920-luvulla kirkkoarkkitehtina tunnetun Bertel Liljequistin kuudeksi päiväksi kuukaudessa suunnittelemaan tehdasrakennuksia. Yhteistyö kesti vuosikymmeniä.
– Varhaiset tiilirakennukset Kuusankoskella ovat koristeellisia. Oletan, että tyylikkyys oli markkinointikeino. Komea tehdas oli yhtiön mainos. Vanhat rakennukset tuovat mieleeni sen, että yhtiö näytti valtaansa myös rakennustyylissä.
Tehtaat rakennettiin vallalla olleiden kertaustyylien, mm. uusrenessanssin ja -gotiikan mukaisesti. Uusgotiikassa mukailtiin keskiajan kirkkorakennusperinteitä. Suomi ei ollut pussinperä, vaan kansainvälinen yhtiö tarvitsi kansainvälisiltä näyttävät tehtaat ja konttorit.
Wasastjerna muistuttaa, että kyse on kuorrutuksesta. Tehdas suunniteltiin ja rakennettiin käytännölliseksi, vaikka ulkokuoren muodon eteen nähtiin vaivaa.
– Esimerkiksi Korkeakoskella on samoja kehityspiirteitä kuin Kuusankoskella, vaikka se on pienempi kokonaisuus. Sekin on helmi teollisuuden nauhassa. Voimalaitos on hieno, ja pato itsessään on monumentaalirakennus. Padossa yhtyy voima ja raha. Katsojaan halutaan tehdä vaikutus.
Kuusankoski vai Sunila rakkain?
Wasastjerna on tutkinut Kuusankosken ja Sunilan arkkitehtuuria. Hänestä Kuusankoski on mainio, sillä se on nykyään pääsääntöisesti avoin. Voi kuljeskella ja tutkia ajan myötä rakentuneita kerrostumia.
Kuusankoski alkoi kahden vastarannan yhtiön kilpailuna. Lopulta ne yhdistyivät. Alueelta paljastuu se, että ne ovat kasvaneet välillä melkein kaoottisesti, kun tekniikka on muuttunut.
Erityisen komeaksi hän nostaa yhtenäisen jokifasadin. Arkkitehdin silmä pitää sitä jännänä. Kosken keskellä kohoavat sähköä jauhavat ”voimapalatsit”. Tunnelma huikaisee.
– Ollaan kuin Venetsiassa. Jylhästä koskesta nousevat vankat tiilijulkisivut suoraan vedestä. Jokiuomaa rajaa Kuusaansaaren puolella paperitehdas vuodelta 1881, ja Kymintehtaan puolella vuosikymmenten saatossa kasvanut monumentaalinen julkisivu. Aikakerrostumana vuosien 1880–1960 välinen aika. Voit lukea aikakausia!
Kotkassa Wasastjernan Pro Sunila -sydän sykkii Sunilan tehtaalle ja Alvar Aallon perinnölle koko Sunilassa. Hän toivoo Sunilan pääsevän osaksi Suomen ehdottamaa maailmanperintökohdetta.
– Sunila on hankala, kun sinne ei toimivana tehtaana pääse helposti. Parasta on mennä Vellamon puolelle ja katsoa sieltä siluettia. Lahden yli hahmottaa Aallon luoman fasadin. Sieltä näkee myös piiput, kuljettimet ja massatornit eli portaittain etenevän tuotantoprosessin.
Sunila erottuu muista yhtenäisenä yhden arkkitehdin luomuksena. Se on Suomen modernisoitumisen ja teollistumisen yhden kauden huipentuma. Toinen harvinaisen yhtenäisenä säilynyt alue, vaikka onkin muotoutunut paljon pitemmän ajan kuluessa, on Verla.
