Triathlonin teräsmies uskoo kaupallisuuteen

Antti Hagqvist, 44, on triathlonin ykkösvaikuttajia Suomessa, mutta Kotkan Ristinkalliolta maailmalle ponnistanut teräsmies ehtii paljon muutakin.

– Toimin yritysvalmentajana ja on minulla vielä joku urheilijakin valmennettavana. Olen kirjoittanut muutaman kirjan, nykyisin Lahdessa asuva Hagqvist listaa.

Hagqvist on ollut yksi avainhahmoista, kun triathlon on noussut Suomessa 2000-luvun alun aallonpohjasta.

– Laji oli Suomessa alamaissa, harrastajia oli ehkä parisataa, nyt heitä on tuhansia, Hagqvist sanoo.

Triathlonilla on perheessä muutenkin suuri merkitys, sillä Hagqvistin puoliso, lajin MM-mitalisti Tiina Boman toimii Ironman Finland Oy:n maajohtajana.

Hagqvist on keskeisessä roolissa lajin maailmanlaajuisen Ironman-brändin tapahtumien tuomisessa Suomeen. Lippulaivatuotteella, vuodesta 1972 järjestetyllä legendaarisella Hawaijin Ironman -kilpailulla on täysmatkojen MM-kisan arvo joka vuosi.

– Puolimatkojen MM-kisa, Ironman 70.3 käydään vuonna 2023 Lahdessa. Numero kertoo kisan kokonaismatkan maileina, Hagqvist kertoo.

Euroopassa järjestetään parikymmentä täysmatkojen IRONMAN kisaa. Kaksi viikkoa sitten Kuopion Tahkovuorella järjestettiin Suomen ensimmäinen täydenmatkan IRONMAN kilpailu. Rääkkiin kuului 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometrin pyöräily ja 42,3 kilometrin maratonjuoksu.

Suomalaisen triathlonin vaikuttaja Antti Hagqvist ja ykkösmannekiini Alexander Stubb kisoissa vuonna 2016. (Kuva: Finntriahtlon)

Tahkon Ironman-kisa huipensi suomalaisen triathlonin pitkän elvytystyön. Tahkolla nähtiin noin 800 osallistujaa 50 eri maasta. Lähes puolet osallistujista oli ulkomailta. Koronan vuoksi kilpailijoista lähes puolet ei päässyt paikalle.

Yksi osallistujista oli kotkalainen Jari Jukarainen.

– Tiedän Antin merkityksen. Ilman häntä Suomessa tuskin olisi järjestetty Ironman-kilpailua, Jukarainen totesi.

Urheilun tuotteistuksessa parannettavaa

Hagqvistin mielestä triathlonin tuotteistuksesta olisi paljon opittavaa myös ”perinteisen” huippu-urheilun saralla. Suomalainen malli, jossa huippu-urheilua tuetaan kuin haulikolla ampuen veikkausvoittovaroista joutaisi romukoppaan.

– ”Veikkaushäviörahojen” jakaminen voitaisiin lopettaa vaikka neljäksi vuodeksi ja jakaa säästyneet rahat sen jälkeen lajeille, jotka selviävät kaupallisesti hengissä, Hagqvist sanoo.

Hagqvistin mukaan lajien pitää osoittaa elinkelpoisuutensa saadakseen yhteiskunnan tukea.

– Rahoja ei saisi laittaa rakenteisiin tai kaiken maailman projekteihin, vaan niille lajeille, joilla on uskottavat suunnitelmat, kuinka uutta nousua tehdään.

Juuri päättyneet Tokion olympialaiset osoittivat taas kerran, kuinka suomalainen huippu-urheilu on jäänyt muiden pohjoismaiden ja jopa Baltian maiden jälkeen. Jotain pitäisi tehdä.

– On selvää, että valtion tuki ei tule ainakaan kasvamaan. Huippu-urheilua pitäisi pystyä tuotteistamaan, mutta kaupallisuus on vielä monelle urheiluihmiselle punainen vaate.

Paluuta entiseen ei ole. Myös urheilijalla on vastuunsa tuotteen myynnistä.

– Moni urheilija haluaisi vieläkin ”vain” urheilla, mutta kun se ei enää ole mahdollista. Urheilijan on oltava esillä muutenkin kuin vain tulosten kautta.

Vaikka kaupallisuudesta ei pitäisi, on se hyväksyttävä.

– Kun Iivo (Niskanen) juo näkyvästi tietyn merkkistä juomaa (Red Bull), siitä närkästytään. Iltapäivälehti kirjoittaa ja juomaa juodaan entistä enemmän, Hagqvist sanoo.

Hagqvist kertoo piilomainonnasta toisen esimerkin.

– Hiihtäjä Matti Heikkinen kertoi suoritustensa yhteydessä monta vuotta ”ajamisen ilosta” tai sen puutteesta. Se oli suoraan BMW:n mainoksesta, Hagqvist naurahtaa.

Hagqvist toimii myös yritysjohdon valmentajana. Pisimmät yhteistyösuhteet ovat kestäneet yli vuosikymmenen ja jatkuneet eläkeikään asti.

– Huippujohtajia on loppujen lopuksi aika vähän. On heidän, yritysten ja koko yhteiskunnan etu, että heidän suorituskykynsä on kunnossa, Hagqvist näkee.

Huippu-urheilija voi hyödyntää tietojaan ja taitojaan myös urheilun kaupallistamisessa.

– Mieluummin yritysjohtajat kuuntelevat huippu-urheilijaa kuin meitä kabineteissa nuhraantunutta toppatakki-ihmistä.

Kirjailija ja yritysvalmentaja

Hagqvist on kirjoittanut 6 kirjaa triathlonista ja johtamisesta.

– Toisaalta se on hyvä tapa dokumentoida ajatuksia. Kirjat toimivat myös konseptien pohjana yritysvalmennuksessa.

Hagqvist harrasti nuoruudessaan myös hiihtoa. Kansallisella huipulla kilpailleen Hagqvistin triathlonura päättyi 2000-luvun alussa. Pian sen jälkeen Hagqvist sairastui leukemiaan, joka uusiutui kymmenen vuotta myöhemmin.

– On se edelleen mielessä. Käyn verikokeissa puolen vuoden välein. Todennäköisyys sairastua uudelleen pienenee sitä mukaan mitä enemmän aikaa kuluu.

Hagqvistin vanhemmat asuvat edelleen Karhulassa. Hagqvist vierailee kotimaisemissa muutaman kerran vuodessa.

– Onhan se kuin kävisi vieraalla paikkakunnalla, mutta toisaalta kun on riittävän kauan pois, näkee myös Kotkan paremmin. Kotkahan on noussut ykköskesäkaupunkien joukkoon. Se on hieno asia.

Karhulalainen on muuten ensimmäisiä nykyisessä Kotkassa syntyneitä.

– Synnyin neljä päivää sen jälkeen, kun Karhula liitettiin Kotkaan vuoden 1977 alussa.

Valmentajana Hagqvist oli julkisuudessa viimeksi viime talvena, kun hänen suojattinsa, hiihtäjä Risto-Matti Hakola voitti yhdessä Joni Mäen kanssa hopeaa parisprintissä Oberstdorfin MM-kisoissa.

Mitali lämmittää valmentajaakin pitkän yhteistyön jälkeen. – Asuin aikanaan Kankaanpäässä. Tiemme Risto-Matin kanssa kohtasivat hiihtokoulussa, jossa toimin valmentajana

Jorma Jyrkilä
Jorma Jyrkilä
Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa
Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin