Kotkaan palannut koripallovalmentaja Harri Mannonen, 53, ohjaa Peli-Karhujen nuoria, toimii Etelä-Kymenlaakson Urheiluakatemiassa ja kirjoittaa penkkiurheilijoille opaskirjaa joukkuepelien saloista.
KUVATEKSTI: Karhulan Veikoissa valmentajauran aloittanut Harri ”Haaso” Mannonen on nyt Peli-Karhujen mies.
Harri Mannonen on kirjoittanut englanninkielisen kirjan Complex Basketball Coaching, johon kotkalainen on tiivistänyt valmennusfilosofiansa. Kirjan kryptistä nimeä on vaikea kuvata suomen kielellä.
– Joukkuepelissä on kysymys monimutkaisista järjestelmistä. Se että tapahtumat kentällä eivät ole ennakoitavissa, tekee kokonaisuudesta lisäksi kompleksisen, Mannonen selittää.
Kun kentällä on vastustaja, joka yrittää estää oman joukkueen aikeet, korin tekeminen vaikeutuu ratkaisevasti. Mannosen mielestä ennakoimattomuuden tulisi näkyä aina myös harjoittelussa.
– Vaikka asia on kompleksinen, ei harjoitteleminen
perinteisesti ole ollut sitä.
Harjoituksissa tulee painottaa pelaamista. Ei ennakoimattomaan otteluun voi valmistautua toistamalla tiettyjä harjoitteita, jotka eivät toteudu pelissä, Mannonen korostaa. Urheiluvalmennuksessa mennään liian helposti sieltä missä aita on matalin.
– Meillä on perinteiden painolasti. Se tulee yksilölajeista, joissa ideana on, että kokonaisuutta voidaan kehittää osina tai yksilöä irrallaan joukkueesta, Mannonen sanoo.
Valmentaja Mannosta kuunnellessa tulee väkisin mieleen Alpo Suhonen, entinen (1982-86) Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja. Suhonen oli aikaansa edellä ja on sanonut muun muassa: ”Jääkiekko on kuin soittaisi jazzia. Tekniikka ja osaaminen pitää olla hallussa, mutta itse peli on teemat ja improvisaatio.” Mannosen mielestä kaikki tiivistyy yhteen päämäärään.
– Joukkuepelissä kaikki liittyy voittamiseen. Onko yksittäinen suoritus hyvä tai huono, sillä ei ole merkitystä. Hyvyyden ja huonouden ainoa kriteeri on, edistääkö suoritus voittamista. Koripallo ei ole arvostelulaji, Mannonen sanoo.
Mannonen aikoo vääntää ajatuksiaan myös rautalangasta. Tekeillä on kirja joukkuepeleistä penkkiurheilijoille.
– Ideana on kertoa, miten invaasiopelien seuraamisesta saisi enemmän irti, Mannonen sanoo.
Invaasiopelejä ovat esimerkiksi jalkapallo tai koripallo. Niissä joukkueilla on maali, johon pallo yritetään saada ja vastustaja yrittää estää sen.
Ajatusten takana on lähes 40 vuoden rupeama erilaisissa valmennustehtävissä ja yliopistotutkinto koripallovalmennuksesta. Ura alkoi 17-vuotiaana Karhulan Veikoissa 15-vuotiaiden valmentajana.
– Olin ensin apuvalmentajana, mutta varsinaisella
valmentajalla oli toinenkin joukkue. Siitä se lähti, Ei se mikään ennätys ole, mutta keskiarvoa nuorempana aloitin, Mannonen sanoo.
Sen jälkeen Mannonen on ollut mukana kaikilla tasoilla, eri ikäluokissa Suomessa sekä miesten että naisten pääsarjassa. Maajoukkuevalmennus tuli tutuksi kouvolalaisen Pieti Poikolan apuna Tanskassa yhden vuoden ajan. Mannonen valmistui 2014 luonnontieteiden maisteriksi Keski-Englannissa sijaitsevan Worcesterin yliopistosta pääaineenaan koripallovalmennus.
– Anglosaksisen järjestelmän mukaan pääsin maisteriohjelmaan filosofian kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon pohjalta, Mannonen sanoo. Mannonen asui 24 vuotta nykyisessä Kouvolassa – ensin Anjalassa, joka ei silloin kuulunut Kouvolaan.
– Olin Kouvoissa mukana todella monessa hommassa. Myös Kouvolan Urheiluakatemian toiminta tuli tutuksi, Mannonen sanoo.
Muutto takaisin kotikaupunkiin tapahtui elokuussa.
– Pääsyy oli vaimoni työpaikka Kotkassa. Kyseessä oli alun perin logistinen
ratkaisu.
Mannosen korishommat siirtyivät myös Etelä-Kymenlaaksoon.
– Toimin kahtena aamuna Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian (EKA) valmentajana. Valmennan Peli-Karhujen tyttöjen U17- ja U19-joukkueita sekä koulutan PeKan valmentajia, Mannonen kertoo.
Mannosen mielestä nuorten parissa toimiminen ei tee valmentamisesta merkittävästi erilaista.
– Samat lainalaisuudet pätevät kuin aikuisillakin. Ei se tarkoita, että teknisiä taitoja ei opeteltaisi, mutta niiden arvo on auttaa joukkuetta voittoon. Joukkue muodostuu erilaisista ihmisistä.
– Ei ole olemassa mitään ihannekoripalloilijaa. Pelaajien pitää täydentää toisiaan. On monenlaisia palapelejä. Joku pelaaja on tietyssä ympäristössä arvokas, toinen toisessa. Pelin lainalaisuudet ovat voimassa ikäryhmästä riippumatta.
– Korostan menestyksen mahdollisuuden optimointia, mutta jos häviää, se ei tarkoita, että on mennyt huonosti. Myös valmentaminen on joukkuepeliä. Mannonen arvostaa PeKan yhteisöä.
– Yksittäisen valmentajan merkitys on aina pieni. Seuroissa on kysymys aina kokonaisuudesta. Esimerkiksi
Heikkilän Teppo ja moni muu ovat tehneet aivan erinomaista työtä. Mannonen on tyytyväinen oloonsa kotikaupungissaan.
– Oli ehdottomasti ilo tulla mukaan. Kotkassa on erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä töitä. Karhulan liikuntahalli on seitsemän minuutin kävelymatkan päässä. Nuorten valmentajaksi voi tulla ja oppia monenlaisella taustalla.
– Jollakin voi olla esimerkiksi pelaajan tausta, joku voi olla opettaja.
Kodin merkitystä urheilemiseen ei voi yliarvioida.
– Vanhempien rooli on ratkaiseva. On tutkimuksin osoitettu, että vanhempien rooli selittää eniten harrastamisen määrää ja huippu-urheilu-uran syntymistä
Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen.
– Meitä on auttanut se, että pelaajat ovat erittäin motivoituneita. Olemme hyödyntäneet urheiluakatemian etävalmennuksia kolmena aamuna. Hyvinvointikeskus Huumasta ohjatut harjoitukset ovat suosittuja.
Mannonen järjestää PeKan juniorivalmentajille kahdeksan illan koulutuspaketin.
– Kokoonnumme kerran kuukaudessa, viimeksi etänä. Iltaan mahtuu kaksi alustusta.
Ammattilaisuus ei ole ainoa vaihtoehto hyvälle valmennukselle, eikä se ole käytännössä mahdollistakaan.
– Voi olla huonoja ammattilaisia ja toisaalta loistavia tyyppejä, jotka valmentavat harrastuksena. Mannonen sanoo, ettei haikaile suurempiin ympyröihin.
– Kaikenlaisia työtarjouksia ja -haastatteluja on ollut, mutta tärkeintä on mahdollisuus tehdä tätä hommaa. Palkka on siinä mielessä pakollinen, että on tarpeeksi aikaa työlle. Kaikki taidot ovat pelissä joka
päivä, Mannonen sanoo.
