Kotkan viiden yläkoulun kahdeksasluokkalaisille järjestetty Viisi veistoista Karhulan Dyyneille -kilpailu on ratkennut. Jokaisesta koulusta on valittu voittanut pienoismalli, joka toteutetaan Karhulan entisen linja-autoaseman paikalla olevalle hiekka-alueelle. Ohessa kuvat voittajatöistä.
Oppilaat osallistuivat Kulttuuripolun kuvanveiston työpajoihin kouluilla kuluvan lukuvuoden aikana kuvataiteen opettajien ohjauksessa.
– Korona-aikana jouduimme tekemään tavallisesta poikkeavan työpajatyöskentelyn terveysturvallisuus huomioiden. Koulujen kuvataiteen opettajat ottivat tehtäväkseen työpajojen ohjaamisen, vaikka kulttuuripolun toiminnassa tuomme tavallisesti ulkopuolisen taidekasvattajan ohjaamaan työskentelyä kouluissa, toteaa lastenkulttuurikoordinaattori Jaana Kemppainen kiitollisena.
Viisi veistosta rakennetaan tiilistä ja betonikivistä. Rakentamista ohjaavat Ekamin rakennusalan oppilaat ja rakentajina työskentelee kahdeksasluokkalaisista kootut työryhmät. Rakentamisen ajankohta ei ole vielä tiedossa koronan takia, ehkä kuitenkin elokuussa.
Dyynit -hankkeen veistoskilpailun tuomareina toimivat kuvanveistäjä Olli Mantere, kaavoitusarkkitehti Jarkko Puro ja lehtori Markku Sosunoff. He arvioivat töitä kolmen kriteerin mukaan: taiteellinen taso, toteutuskelpoisuus ja viiden teoksen muodostama kokonaisuus.
Valinnassa oli myös mukana kuvataiteilija Heini Nieminen, joka on ollut suunnittelemassa hanketta ja toimii taidekasvattaja pienoismallien ja itse veistosten rakentamisessa.
Valitsijat tutustuivat kaikkiin pienoismalleihin.
– He yllättyivät, kuinka monipuolisia kilpailutöitä nuoret olivat suunnitelleet ja rakentaneet samoista palikoista, jotka kouluille oli tuotu. Töiden kekseliäisyys ja leikkisyys ilahdutti jyryä. ”Ihan kivoja” on aivan liian vähän sanottu kilpailun tasosta, Kemppainen sanoo.
– Yllättävää oli töiden hieno kolmiulotteisuus, joka on olennaista kuvanveistossa. Kilpailutyöt näyttäytyvät hyvinkin erilaisilta eri suunnilta katsottuna. Valo ja varjo ovat monen ehdotuksen keskeisiä ominaisuuksia.
Keskuskoulun voittaneen teoksen työryhmässä olivat Onni Virtanen, Eeli Nikkari ja Saimi Virtanen.
– Painovoima ei ole meidän työn paras kaveri, Saimi Virtanen kuvailee teoksen Stanley the Duck toteutettavuutta.
Veistosprojekti oli työryhmän mielestä kaiken kaikkiaan mukava.
– Ihan kiva, mukavasti erilainen, Saimi Virtanen sanoo.
– Sai tehdä käsillä jotain, Onni Virtanen jatkaa.
– Erilaista ja hauskaa, Eeli Nikkari kommentoi.
Työryhmän teos syntyi melko spontaanisti. Ensi tehtiin vain ja jossain vaiheessa ajatus vei ankkaan, jonka ääriviivat piirrettiin paperille
Voittajatyöt ja raadin perustelut (kuvat perustelujen alla)
Arki
Karhuvuoren koulun työryhmä
Tyylikäs, vähäeleinen pienoismalli, jonka katsominen herätti valitsijat pohtimaan syvällisiä. Teos jatkuu ja jatkuu, kunnes se päättyy, vai onko se päättymätön jatkuen äärettömyyteen asti. Neliön muotoisista ankarista moduuleista on luotu kierre, jossa valo ja varjo kuljettavat liikettä eteenpäin.
Stanley the Duck
Keskuskoulun työryhmä
Ankan leikkisä hahmo sai hymyn huulille valitsijoille. Ankan hahmo löytyy teoksen siluetista, joka vaikuttaa ensin sarjakuvamaiselta ääriviivakuvalta. Mutta teos syvenee nopeasti sen sisäisen rakenteen kautta. Umpinaisuuden ja läpinäkyvyyden vuorottelulla syntyvät eläinhahmon yksityiskohdat. Tästä iloisesta teoksesta löytyy tutkittavaa monellekin katselukerralle.
Stairway to Heaven
Helilän koulun työryhmä
Valitsijoiden mielestä portaiden idea siirtymisestä paikasta tai tilasta toiseen on kiinnostava teema, joka vie ajatukset elämän valintoihin. Ehdotuksessa on potentiaalia mielenkiintoiseen ja laadukkaaseen lopputulokseen Dyyneille sijoitettuna. Teos antaa mahdollisuuden sijoitella sen osat maisema huomioiden.
Valitsijat ehdottavat, että teokseen lisätään kaksi porraselementtiä.
Sydämen voima
Karhulan koulun työryhmä
Yllätyksellinen kolmiulotteinen teos, joka näyttäytyy eri kulmista katsottuna aina uudenlaisena ja luo hienoja valon ja varjon elämyksiä katsojalle. Kokonaisuuden käpymäinen pinta ja muoto on rakennettu huolella. Sydämen muodon säilyminen läpi rakenteen on upea oivallus teoksen suunnittelussa ja teos on visuaalisesti komea.
Virran viemää
Langinkosken koulun työryhmä
Kilpailutyössä on hauska palikoiden latomissysteemi, joka katsomiskulmasta riippuen muuttaa teoksen läpinäkyväksi tai läpinäkymättömäksi. Teoksessa samanaikaisesti muurimaisuus vertautuu poispäin kulkevaan aaltoon. Teos näyttää komealta kun auringon valo kulkee sen läpi.
